Melankolian mestari
Like
Tapasin Sentenced-kitaristi Miika Tenkulan kerran. Tuolloin nuori mies istui pöytäseurueessa puhumatta sanaakaan, päässään trucker-lippis ja yllään toppatakki. Ainoa reaktio muiden kertomiin juttuihin oli korkeintaan vino hymynkare suupielessä.
Tämä mielikuva istuu hyvin Melankolian mestarin luomaan kuvaan valokeiloja välttäneestä kitaristilahjakkuudesta. Teos myös muistuttaa, että se ei ollut täydellinen otos muusikosta. Omassa porukassa juttu luisti paremmin. Kuoren alla oli herkkä ja toiset huomioon ottava persoona.
Nefertiti Malatyn elämäkerta on jo kolmas Sentencedista kertova kirja. Se puolustaa paikkansa päällekkäisyyksistä huolimatta. Matti Riekin Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina ja Sami Lopakan näennäisfiktiivinen Marras luotaavat asiaa eri näkökulmista. Melankolian mestarista silti aistii, että itse syrjään vetäytyneestä kirjan kohteesta ei määrättömästi ole materiaalia ollut tarjolla.
Juron metalliporukan hiljaisin mies teki niin pienen numeron itsestään, että välillä meinasi unohtua, että Sentenced oli juuri hänen luomuksensa. Tenkula sävelsi valtaosan bändin materiaalista, mutta hänen vaivattomalta näyttänyt soittonsa oli ehkä vieläkin tunnistettavampi kädenjälki. Tenkula antoi kitaransa todellakin vaan laulaa.
Malatyn kertoma tarina pysyy turhistakin rönsyistä huolimatta kasassa ja löytää riittävästi uutta kerrottavaa myös maestrosta itsestään. Suomirockin lisäksi Tenkulan muut intohimon kohteet olivat penkkiurheilu, Onnenpyörä ja erilaiset veikkauspelit.
Tarinan loppu tuntuu vääjäämättömältä. Miika Tenkula menehtyi vuonna 2009 sydänkohtaukseen vain 34-vuotiaana. Oman tonttinsa kotipaikaltaan Muhokselta hän sai vasta Kirkkosaaren hautausmaalta.
Teksti: Antti Luukkanen
Arvio on julkaistu Soundissa 3/24.