Istumme Oona Laineen kanssa Kampin ravintola Ilveksessä haastattelun merkeissä.
Mitä kuuntelit tänne tullessasi?
– Itse asiassa kuuntelin uuden Isac Elliotin sinkun Makso mitä makso, Laine naurahtaa.
Bändin musiikin ja Laineen klasaritaustan huomioon ottaen musiikkivalinta ei ole aivan sitä mitä odottaisi.
Iskelmärockiksikin tituleerattu Juhlat julkaisi lokakuussa Näättekö tekin tätä unta? -debyyttilevynsä. Tätä ennen yhtye on julkaissut ep:n ja promokasetin. Oona Laine määrittelee vuonna 2018 perustetun yhtyeen genreksi indiepopin.
– Levy on saanut hyvän vastaanoton. On ollut kiva kuulla jengin lempibiisejä ja fiiliksiä. Ylen Levylautakunta arvosteli Mitä mä oon miettiny -biisin, ja siitä pidettiin siellä.
Uudella levyllä inspiraatiota on otettu 2000-luvun alun radiohiteistä, jotka ovat soineet jäsenten lapsuudessa.
– Kaikilla neljällä meistä tuntuu olevan vähän eri esikuvia. Musiikkiamme on inspiroinut amerikkalainen kitaravetoinen indiesoundi kuten War On Drugs. Mutta ei se bändi lopulta niin iso juttu ole kuin annetaan ymmärtää. Se on vain hyvä esimerkki kuvaamaan musiikkiamme. Ei meistä kukaan ollut esimerkiksi siellä jäähallikeikalla alkuvuodesta. Ehkä enemmänkin se maailma ja henki, mitä War On Drugs edustaa, näkyy meidänkin musiikissamme.
– Olemme kuunnelleet jotain Samuli Edelmannia ja miettineet, että tässähän tämä on. Radiohitit ovat aina jotenkin alitajuisesti mukana tekemisessä.
Kaikki neljä Juhlat-yhtyeen jäsentä ovat opiskelleet musiikkia. Muut bändin jäsenet Lainetta lukuun ottamatta tutustuivat Lahden konservatoriolla. Rumpali Eero Tarmio tutustui Oona Laineeseen Helsingissä opiskeluiden myötä. Laine on itsekin opiskellut klassista pianoa, mikä näkyy myös biisinkirjoituksessa. Heidän lisäkseen yhtyeessä soittavat kitaristi Arttu Kuoppa ja basisti Simo Loikkanen.
– Kaikki, mitä olen oppinut musasta vaikuttaa. Tietty monimutkaisuus voi tulla sieltä. Ainakaan tähän mennessä biisimme eivät ole olleet mitään kolme sointua ja that’s it. Emme kuitenkaan pyri briljeeraamaan tarkoituksella, vaikkei soittotaitoa peitelläkään, Laine kertoo.
Vuonna 2019 julkaistussa Soundin Tarkkailuluokka-jutussa muistellaan, kuinka Laine lähti bändiin mukaan saman tien, kun taas basisti Loikkasen ensimmäinen kysymys oli ”Kuinka paljon siihen menee aikaa?”
– Se meni juuri näin! Tuohon aikaan Simolla oli useampi bändi. Myöhemmin siinä kävi niin hauskasti, että Juhlista tuli hänen ainoa yhtyeensä. Ollaan naurettu tuota kommenttia, sillä olemme nykyisin kaikki tosi innoissamme ja motivoituneita tästä bändistä, Laine kertoo.
Laineella ei ole kohdeyleisöä sanoituksilleen.
– Eikös kaikki tee itselleen loppujen lopuksi. Se riittää, että itse on sanoitustensa takana. Kuulija ei koskaan tiedä teksteistäni, mikä on lopulta totta ja mikä ei.
Matias Koskimies valikoitui debyyttilevyn tuottajaksi rumpali Tarmion suosituksesta.
– Ensimmäistä levyä lähdettiin tekemään siltä pohjalta, että valitaan hyvät tyypit versus että otettaisiin monta kymmentä vuotta alalla toiminut kallis ammattilainen. Matias Koskimies sai meistä hyvän popsoundin ulos karsimatta kuitenkaan liikaa monimutkaisuuksia. Välillä Koskimies pyysi, voisiko joitain osuuksia yksinkertaistaa. Ei kuitenkaan ihan hirveästi.
Juhlat suunnittelee jo seuraavaa levyä. Uusissa Laineen kirjoittamissa kappaleissa popilmaisu korostuu entisestään. Kappaleita Laineella on pöytälaatikossaan jo paljon.
– Olen ahkera kirjoittaja. Kai me alamme valmistella jo pikkuhiljaa seuraavaa levyä. Sovitamme kappaleet yhdessä bändin kanssa, jolloin ne usein muuttuvat vielä paljonkin. Levyn aikataulusta tosin ei ole vielä tietoa. Makoilemaan emme ole jäämässä.
Haastattelumme lopussa Laine kokee rocktähtihetken, kun hän kuulee omaa ääntään ravintolan kaiuttimista. Kyyppari tuntuu vilkuilevan meitä erikoisesti, kun nousen pöydästä. Olikohan kappalevalinta kuitenkaan sattumaa?
Teksti: Artturi Siromaa
Artikkeli on julkaistu Soundissa 11/22.
