Koronan rukattua koko musiikkimaailman aikataulut uuteen uskoon toiset päättivät käyttää yllättäen ilmaantuneen vapaa-ajan hyväkseen. Näin toimi myös Corey Taylor.
– Olimme juuri ehtineet soittaa näitä biisejä yhtyeenä muutamaan otteeseen ennen kuin kaikki päätyivät karanteeniin. Kappaleet ovat olleet valmiina jo vuosia, mutta vasta silloin kuulin ensimmäisen kerran miten ne toimivat bändin kanssa, Taylor aloittaa.
– Muutaman viikon kotona maleksimisen jälkeen totesin, että jos toimimme viisaasti saamme helposti levyn tehtyä olosuhteista huolimatta. Olimme tiukassa karanteenissa kaksi viikkoa, jonka jälkeen kaikki ajoivat luokseni. Välttelimme lentokenttiä ja muita ihmisiä jotta kaikki olisivat turvassa. Onneksi olemme kaikki vanhoja kavereita, osan kanssa olemme tunteneet yli 20 vuotta – tällaisessa tilanteessa helpottaa huomattavasti että tunnemme toisemme todella hyvin, hän jatkaa.
Corey Taylor on soittanut uransa aikana useammassa yhtyeessä, joissa draamaltakaan ei olla vältytty – edes viime vuosina. Kun kyseessä on laulajan ensimmäinen soololevy, hän päätti lähteä kasaamaan bändiä tunne edellä.
– Tietenkin ensimmäinen asia oli, että jokainen pystyy soittamaan kirjoittamani kappaleet, mutta draaman ja paskanjauhamisen pitää jäädä tämän ulkopuolelle. Pääasia tässä projektissa on hauskanpito ja yhdessä tekeminen. Jason (Christopher, basso) esimerkiksi on ollut paras ystäväni vuodesta 2003.
– Onneksi olen työskennellyt heidän kanssaan ennenkin, ja kaikki tiesivät että tämä on minun projektini ja minun ideani. He olivat heti samalla aaltopituudella kanssani, ja mikä parasta, he olivat yhtä innoissaan kuin itsekin olen.
Taylor paljastaa, että soolomateriaalin julkaiseminen aiheuttaa hänessä aivan tietynlaista jännitystä. Hän myöntää, että yhtyeen nimen taakse piiloutuminen on ollut helppoa. Onneksi hän on aiemminkin toiminut yhtyeidensä äänitorvena.
– Onneksi tajusin, että minähän tämän musiikin olen kirjoittanut ja on ihanaa saada nämä kappaleet ihmisten kuultaviksi vaikkeivat kaikki niistä pitäisikään. Minä rakastan tätä musiikkia! Olisi ihan eri asia jos nämä olisivat jonkun muun kappaleita, joille minä vain annan ääneni ja nimeni.
Viime vuosien aikana Corey Taylor on selvästi löytänyt paikkansa maailmassa. Miehen päihdeongelmat ovat jo vuosia olleet taakse jäänyttä elämää, ja tuore avioliitto on saanut laulajan seestymään entisestään. Taylor sanookin, että levy todennäköisesti kuulostaisi hyvin toiselta, jos se olisi nauhoitettu kymmenen vuotta sitten jolloin suurin osa materiaalista oli jo sävellettynä.
– Olin vaikeassa paikassa elämässäni. Elin silloin parisuhteessa jossa ei suotu montaakaan ilon hetkeä, jos sanon sen kohteliaasti. En olisi pystynyt lähestymään levyä yhtä vapautuneesti. Kulissien takana olevat ihmiset vaikuttivat silloin todella negatiivisella tavalla elämääni.
– Oli todella hyvä päätös odottaa soolomateriaalin kanssa tilannetta, jossa olen ympäröity ihmisillä jotka suhtautuvat elämään samankaltaisella riemulla.
– Jaan elämäni ihmisen kanssa, joka saa jokaisen päivän tuntumaan lahjalta. Uskon, että nämä asiat myös välittyvät tätä levyä kuunnellessa.
Levyn tekeminen oli intensiivistä, mutta myös hauskaa. Kahden ja puolen viikon aikana bändi nauhoitti 25 kappaletta, ja Taylorin mukaan kaikki sujui sen verran liukkaasti että ryhmä joutui välillä keksimään itselleen lisää tekemistä tarinan iskemisen ja nauramisen oheen.
– Teimme muun muassa kuusi coveria ja pinon akustisia versioita levyn kappaleista. Olimme ajatelleet että aikaa menisi kuukausi tai kaksi, mutta olimme valmiita murto-osassa tuosta ajasta. Onneksi muut pääsivät aiemmin kotiin perheidensä luokse.
Vuosien aikana kirjoitetut kappaleet ovat syntyneet Taylorin omien suosikkien inspiroimana. Materiaalin monimuotoisuutta ei tarvitse ihmetellä, laulaja sanoo rakastaneensa lähestulkoon kaikkea musiikkia jo nuorena.
– Halusin soittaa kaikkea, laulaa kaikkea. Silloin elettiin hyvin erilaisessa maailmassa: kuuntelin rockia, countrya, hiphopia, rockia, bluesia… Kaikkea. Kasvoin syrjässä joten musiikin löytäminen oli työn ja tuskan takana. Ajoimme viikonloppuisin toisiin kaupunkeihin tutustumaan levykauppoihin ja metsästämään uusia levyjä.
– Olen hengittänyt musiikkia koko elämäni! Myös me istuimme radion vieressä sormet valmiina painamaan reciä kun hyvä biisi alkaa soimaan. Miksi ihmeessä juontajien piti puhua biisin päälle kunnes laulu alkoi? Se oli todella turhauttavaa, Taylor repeilee.
Musiikin kuuntelemisen lisäksi Taylor innostui jo varhain tarttumaan itsekin soittimiin ja pian hän myös kirjoitti omia kappaleita. Yksi biisi tulevalla levyllä on säilynyt pöytälaatikossa aina laulajan kouluvuosista asti.
– Ensimmäinen kirjoittamani kappale oli nimeltään Call My Name. Olin romanttinen 15-vuotias miehenalku, tuo taitaa olla myös ensimmäinen kappale jonka nauhoitin. Se oli ihana balladi! Tuo nauhoitus taitaa edelleen löytyä jostain, en ole kyllä varma onko minulla pokkaa koskaan julkaista sitä. Ihmiset kuolisivat nauruun, Taylor nauraa.
– Olen säästänyt laatikoittain vanhoja vihkoja, joissa on sadoittain erilaisia biisi aihioita ja sanoitusten palasia. Onneksi en hävittänyt niitä nuorempana! Jätin aika paljon tavaraa mummolleni, joka onneksi säilytti kamojani. En ole varma uskallanko käydä noita läpi, siellä taitaa olla aika synkkää tavaraa.
Jos kiertueet lykkääntyvät edelleen hamaan tulevaisuuteen, ei Taylorilla ole puutetta musiikista mitä julkaista. Hän kertoo kappaleita olevan tarpeeksi vaikka kolmeen seuraavaan levyyn. Hetken ryhmä suunnitteli nauhoittavansa toisen levyn samoissa sessioissa.
– Päätimme jättää materiaalia odottelemaan, koska tulevaisuus näyttää niin toivottoman epävarmalta. Onpahan sitten tekemistä, ja voimme lähteä kiertueelle vasta toisen albumin julkaisun jälkeen.
Levyn päätösraita The European Tourbus Bathroom Song herättää lukuisia kysymyksiä. Lyhyehkö rymistely kuuluu levyn riemastuttavimpiin biiseihin.
– Kaikki jotka ovat koskaan matkusta neet eurooppalaisessa kiertuebussissa tietävät, että vessassa on aina kyltti joka sanoo: älä laita vessapaperia pönttöön, vaan käytä roskista. Kyltti on joko käsin kirjoitettu, tai vaikka puinen taulu. Löydät siis itsesi liikkuvasta bussista jossa yrität olla kusematta päällesi, ja luet noita kylttejä kerta toisensa jälkeen kunnes alat laulaa niitä sanoja.
– Tämä muuten kertoo aika paljon kuinka erikoisesti aivoni toimivat – saan inspiraation esimerkiksi vessan kyltistä, Taylor hekottelee.
– Sain idean jo 12 vuotta sitten, on aika mahtavaa että vihdoinkin se löytyy levyltäni. On tuo myös oudoin hetki, jossa olen kirjoittanut musiikkia.
Levyltä löytyy muitakin erikoisella tavalla alkunsa saaneita biisejä. Meine Lux -kappale syntyi viimeisellä Slipknot-kiertueella, kun soololevyn aikatauluista oli jo alustavasti sovittu.
– Näin unta että olin soolokiertueellani, ja esitimme tämän biisin yleisön laulaessa täysillä mukana. Näin siis unta, jossa esitimme biisiä jota en ollut vielä kirjoittanut! Se oli todella omituista, mutta onneksi muistin sen vielä aamulla, Taylor puistelee päätään.
Tulevaisuudessa Corey Taylorin on tarkoitus lähteä täysmittaiselle maailmankiertueelle uuden ryhmänsä kanssa. Vuodet tien päällä eivät vielä kyllästytä, ja hän naurahtaa kysyessäni, että eikö koti ja perhe-elämä ala painaa vaakakupissa kiertueita enemmän.
– Nythän minä olen kotona, hän hihittää.
– Laitamme Stone Sourin tauolle, ja Slipknotin kelkasta voin aina hypätä pois kiertueiden välissä. Haluan todella lähteä tämän ryhmän kanssa keikoille, olen kyllästynyt tekemään onnettomien ihmisten kanssa musiikkia. Haluan tehdä töitä ihmisten kanssa jotka eivät ota mitään itsestäänselvyytenä vaan saavat samanlaiset kiksit tästä kuin minäkin.
– Olen onnellinen että saan tehdä niin paljon erilaista materiaalia. Ainoa asia joka minun pitäisi vielä ottaa haltuun on taloudenpito. Olen naurettavan huono raha-asioissa, siksi rakastankin kirjan pitäjääni todella paljon. Ehkä siinä on projektia tulevaisuudessa!
Teksti: Laura Vähähyyppä
Haastattelu on julkaistu Soundissa 8/20.