Lätsän eli Lauri Antti Mattilan toinen levy Lätsä II julkaistiin lokakuun alussa. Levyn julkaisua edeltänyt tunnemyrsky on nyt laantunut.
– Levyn julkaisua edeltänyt viikko oli kauhean levoton, mutta kun levy tuli pihalle, niin on voinut vähän relata, Mattila kertoo.
Lätsän musiikki sijoittuu indie folk -maailmoihin. Palaute tuoreesta levystä on ollut positiivista.
– Liila Jokelin laittoi viestiä, että ”Tiiätkö mitä? Tajusin, että sä oot Suomen Bob Dylan!” Kyllähän tuollaiset kommentit lämmittävät. On Bob Dylan varmasti vaikuttanut minuun jollain tapaa. Dylania olen tosin alkanut kuunnella vasta kun aloin tehdä biisejä.
Mattila kertoo viehättyvänsä välittömyydestä ja orgaanisuudesta. Musiikin muodot ja kokoonpanot saavat muuttua.
– Välittömyydellä tarkoitan sitä, että saa musiikillaan taltioitua jonkin hetken kaikkine rosoineen. Taltioidaan sen hetken energia, jota musiikki kanavoi.
Teatterikorkeakoulusta työttömäksi valmistuminen 2010-luvun puolessa välissä herätti Mattilassa palon oman musiikin kirjoittamiseen, vaikka omia kappaleita hän tunnustaa kirjoittaneensa oikeastaan aina.
– Opinnot eivät sisältäneet opetusta siitä, miten niitä töitä oikeasti saadaan. Oletettiin, että kaikki työllistyvät automaattisesti. Valmistuin täysin tyhjän päälle. Jotenkin aloin sitten käsitellä ahdistustani tekemällä biisejä himassa.
Yksi rohkaiseva ja itsetuntoa nostattava tekijä oli avoimissa jameissa käyminen. Helsingin viriilistä jamiskenestä Mattila mainitsee erityisesti helsinkiläisen ravintola Boothillin jamit, jotka toimivat ensimmäisten Lätsä-kappaleiden koelaboratoriona. Jamit kannustivat aina viemään lavalle uutta materiaalia.
– Menin soittamaan omia kappaleitani. Jengi tuli lavalle mukaan ja nappasi lennosta kiinni biisistä. Kun toisesta taiteen piiristä (teatterista) oli suljettu kokonaan pois, niin jameissa minut otettiin avosylin vastaan. Jamien isäntä Petteri Hirvanen yhytti lavalle muusikoita, jotka hän tiesi sopivan mukaan. Jossain kohtaa huomasin, että mukaan lavalle oli tullut kokonainen torvisektio, Mattila naurahtaa.
Keikoilla Lätsä on noin kuusihenkinen kokoonpano, johon kuuluu myös puhallinsoittajia. Innostus suurempaan bändiin tuli nimenomaan jameista jo ennen kuin varsinainen bändi oli kasassa. Mattila aistii, että yhtye on kulkemassa jatsikkaamman ilmaisun suuntaan. Bändin sisältä löytyy etenkin free- ja spiritual jazzin faneja.
Mattila teki korona-aikana kirjoittamiseen liittyviä apurahaprojekteja. Hän oli muun muassa mukana työllistämisprojektissa Etsitkö töitä, jonka tarkoituksena oli kääntää työnhaku päälaelleen kysymällä työn hakijoilta, mitä he haluaisivat tehdä. Työryhmä kasasi myös näyttelyn työväenmuseo Werstaalle Tampereelle.
Musiikin kirjoitus vuonna 2020 julkaistun debyyttilevyn jälkeen jäi vähemmälle.
– En oikein pysty kirjoittamaan musiikkia ja esitys- tai näytelmätekstiä samaan aikaan. Sen vuoksi olin vähemmän aktiivinen musiikin saralla korona-aikana. Halusin suosiolla siirtää voimavarani muuhun kuin musiikkiin. Keikkoja oli lähes mahdoton saada, mikä tuntui turhauttavalta. Promoottorit olivat vuoron perään lomautettuina. Sitten kun he palasivat takaisin töihin, he sopivat jo kertaalleen peruuntuneita keikkoja.
Lätsä II -levyn kappaleista noin puolet syntyivät vasta korona-ajan projektien jälkeen. Toiset puolet ovat pyörineet Mattilan pöytälaatikossa jo pidempään.
– Joistakin kappaleista on ollut valmiina aihio, jonka tein loppuun levyä varten. Vanha viini, Ulkoavaruus ja Laulu esineistä ovat olleet olemassa jo joskus ykköslevyn äänitysten aikaan.
Teatterimaailmasta Mattila ammentaa draaman kaaren luomista myös musiikkiin niin kappale- kuin levykontekstissakin.
– Olen käyttänyt tosi paljon aikaa biisijärjestyksen miettimiseen. Teatteriohjaajan koulutus saa miettimään dramaturgioita ja sitä, miltä musiikki tuntuu kuulijassa, kun se esitetään tietyssä järjestyksessä. Valmiina ei kuitenkaan ollut mitään valmista albumikonseptia, vaan levy sai muotoansa tekemisen myötä.
– Levyllä tarkastellaan paljon omatuntoa ja sen kyseenalaistamista. Levyllä on myös paljon lauluja maailmanlopusta. Kuulen levyllä haavoittuvuutta ja kuulumisten kyselyä sekä itseltäni että maailmalta. Toisaalta mukana on myös ilakointia ja surua.
Mattila kertoo, ettei nykyinen maailman tilanne ole varsinaisesti inspiroinut häntä. Jatkuva kosketus maailman epäoikeudenmukaisuuteen kuitenkin näkyy levyllä.
– Iso osa materiaalista on tehty Ukrainan sodan käynnistyttyä. Kyllä se levyltä hieman paistaa, Mattila pohtii.
– Koitin eilen kuunnella Sufjan Stevensin uutta levyä mutta tylsistyin heti. En jotenkin jaksa itse kuunnella sellaisia runollisia ruikuttajia. Haluan, että oma musiikkini antaa ja kanavoi energiaa. Olen kuunnellut paljon Lou Reedia. Rock’n’rollin eläimellisyys ja asenne tuntuu tärkeältä. Samaan aikaan täytyy säilyttää tietty leikkisyys ja humoristisuus.
Teksti: Artturi Siromaa
Haastattelu on julkaistu Soundissa 11/23.