”Mikael Åkerfeldt on Jussi Lehtisalon vastakohta” – Steven Wilson tarinoi kollegoistaan haastattelussa

Engelke / Ullstein Bild / AOP

Progerock-guru Steven Wilson julkaisi tammikuussa kuudennen sooloalbuminsa. Mies ennätti tämän johdosta juttelemaan myös Soundin kanssa, ja puheenaiheeksi nousi myös suomalaisittain tuttuja hahmoja. Lue katkelma haastattelusta tästä.

Syystä tai toisesta kuolema nousee puheeksi välittömästi, kun Steven Wilson vastaa puheluun kotonaan Lontoon liepeillä sijaitsevassa Hemel Hempsteadissa.

– Huomasin uutisista, että suomalainen kitaristi Alexi Laiho on menehtynyt. En tuntenut hänen musiikkiaan, mutta valtava määrä vaikutusvaltaisia artisteja näyttää muistelevan hänen saavutuksiaan. Tunsitko sinä Alexin?

Kyllä vain. Aika hyvinkin.

– Otan osaa! Hemmetti sentään, elämme paskamaisia aikoja.

Kenen muusikon kuolema on ravistellut sinua kovimmin?

– Odotahan… David Bowien ja Scott Walkerin poismenot olivat erittäin kovia iskuja. George Michaelin kuolema tuntui pahalta. Viime vuonna taas menehtyi Talk Talkin Mark Hollis, ja hän oli eräs suurimmista musiikillisista sankareistani, sanoo Wilson.

– Erään artistin kuolema menee silti ylitse muiden. Nimittäin kun Prince menehtyi, se tuntui käsittämättömän pahalta, sillä hän oli kuitenkin vasta 57-vuotias. Kun olin teini-ikäinen, huoneeni seinät olivat täynnä Princen julisteita, ja hän on ollut niistä ajoista asti ehdoton sankarini.

Mikä Princessä oli hienointa?

– Minulle Prince oli melkein kuin yli-ihminen. Hän oli suorastaan naurettavan lahjakas soittaja ja säveltäjä.

Onneksi jokunen kollega on edelleen hengissäkin. Oletko viime aikoina ollut yhteydessä Jussi Lehtisaloon?

– Kyllä vain. Jussi on ehdottomasti eräs hienoimmista ja kovimmista tietämistäni musiikkinörteistä – ja varmaankin kaikista ahkerin. Ei tunnu olevan sellaista kuukautta – tai no, joskus viikkoa ettei Circleltä tai joltakin muulta Jussin kokoonpanolta tulisi jotakin julkaisua.

Entäpä yhteydenpito Mikael Åkerfeldtin kanssa? Eikö kymmenen vuotta pian täyttävä Storm Corrosionin debyyttialbumi kaipaa jo seuraajaa?

– Mikael on Jussin vastakohta siinä mielessä, että hän on helvetin laiska kaveri, nauraa Wilson.

– Mutta olet oikeassa: Storm Corrosion -projektimme ensilevy lähestyy kymmenen vuoden rajapyykkiä, ja saatamme hyvinkin julkaista albumista jonkinlaisen juhlapainoksen. Saimme nimittäin levyn oikeudet itsellemme Roadrunner Recordsilta, ja jonkinlaisen uuden spesiaalipainoksen tekeminen houkuttaa kovasti.

– Kun aloimme aikoinaan kasata Storm Corrosion -albumia, Mikael tuli luokseni ja istahdimme kotistudioni miksauspöydän äärelle. Meillä ei ollut aavistustakaan, mitä aiomme tehdä, mutta hiljalleen materiaalia alkoi syntyä. Jos teemme jonakin päivänä kakkoslevyn, haluamme työskennellä täsmälleen samalla tavalla – kasvotusten, ilman mitään isompia ennakkosuunnitelmia. Mutta tällä hetkellä ei näytä kovin vahvasti siltä, että Mikael pääsisi matkustamaan luokseni.

Siitä puheen ollen: mitä ajattelet pandemiatilanteesta tammikuussa 2021?

– Kun maailma alkoi sulkeutua viime keväänä, se tuntui aluksi… mielenkiintoiselta. En ehkä saisi sanoa näin, mutta olin joinakin päivinä melkein iloinen! Tajusin nimittäin sen, että minulla on viimeinkin aikaa tehdä kaikenlaisia kunnostustöitä esimerkiksi kotitalossani. Lisäksi viime kevät ja kesä olivat säätilan puolesta hyviä jopa täällä saarivaltakunnassa, ja ulkoilin paljon perheeni kanssa. Retkeilimme lähiseuduilla ja teimme kaikenlaista hienoa.

– Myös musiikin suhteen tapahtui. Pystytin nimittäin Bandcamp-sivuston Porcupine Tree -yhtyeelleni, ja aloin julkaista sitä kautta muun muassa vanhoja livenauhoituksia. Viime kuukausien aikana faneilta tullut palaute on ollut todella kiitollista.

– Aloitin myös kirjan kirjoittamisen. Moni kustantaja on kysynyt minulta omaelämäkertaa, mutta en halua tehdä sellaista ainakaan vielä. Kuka siitä voisi olla edes kiinnostunut? En ole koskaan ollut mikään villi rocktähti, vaan minun tarinani on lyhykäisyydessään seuraava: pieni poika kiinnostuu populaari musiikista ja päätyy tekemään populaarimusiikkia. Todella kiinnostavaa… hah hah!

­– Jonkinlaisen kirjan tekeminen tuntui kuitenkin kivalta idealta, ja ryhdyinkin työskentelemään viime keväänä. Se tulee kertomaan minusta ja…. niin, musiikista, mutta valitsemani näkökulmat ovat toivon mukaan mielenkiintoisia. Yksi luku käsittelee esimerkiksi minua ja musiikkini diggareita, monenlaisista erilaisista kulmista katsottuna. Minulla on hieno suhde faneihin, ja heidän joukostaan löytyy valtavan erilaisia ihmisiä. Jotkut ovat esimerkiksi armottomia metallifaneja ja toiset taas diggaavat rauhallisesta, unenomaisesta popmusiikista, mutta jostakin syystä minun musiikkini kelpaa heille kaikille, hämmästelee Wilson.

– Toivon mukaan opus ilmestyy viimeistään ensi syksyn aikana!

Tekemistä on siis riittänyt, vaikka kiertueet ovatkin peruuntuneet. Tai ainakin siirtyneet.

– Kyllä vain. Mutta täytyy sanoa, että tämä pandemian toinen aalto tuntuu paljon raskaammalta… Englanti kouristelee surkean sään armoilla, ja rajoituksia tulee päivä päivältä enemmän. Olisin ihan helvetin valmis palaamaan siihen vanhaan normaaliin!

Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 1/21.