Alangon Tero julkaisi 16.10. Soundin blogissa artikkelin Ruotsi – Suomi 6-0. Siinä käsiteltiin varmasti monessa indie-diskossa ympäri maan käydystä keskustelusta tuttua kysymystä: miksi kaikki maailman parhaat uudet bändit käyvät Tukholmassa, mutta aika harva Helsingissä?
Tilanteeseen on monia syitä, mutta niistä todennäköisesti merkittävin on keikkapaikan puute sellaisille bändeille jotka ovat kasvaneet ulos Tavastialta, mutta eivät vielä täytä Jäähallin tai Hartwall Areenan populistisia mittoja, Olympiastadionista nyt puhumattakaan.
Juuri nyt Helsingissä eletään julkisen tilan kannalta merkittäviä aikoja, kun viimeisiä kantakaupungin teollisia alueita ja joutomaita aletaan tehokäyttää. Helsinkiläisten henkireikänä monella tasolla toimineelle Töölönlahdellekin on jo varmasti useita yrityksiä jonossa pääkonttoripiirustuksineen. Alueen muuttuminen yhdeksästä viiteen viittellisesti eläväksi toimistotornialueeksi on estettävä eikä tämän kehityksen jarruksi riitä yksi luonteeltaan loppupeleissä todennäköisesti aika hermeettiseksi muodostuva korkeakulttuurikeidas, eli budjettipainajaisessa kieriskelevä musiikkitalo.
Tähän liittyy myös uuden keskustakirjaston sijainnista käyty, vuosia kestänyt kädenvääntö.
Tuomari Nurmion johdolla on syntymässä liike, joka vaatii että keskustakirjasto sijoitetaan Töölönlahdelle ja sen yhteyteen rakennetaan Helsingin musiikki-infrastruktuurin puutteita paikkaavat tilat: muunneltava konserttitila, treenikämppiä sekä muuta elävää ja omaehtoista kulttuuritoimintaa tukevaa kivaa.
Syyt tukea tätä ideaa ovat liian moninaiset käydä läpi tässä. Alkuasetelmia hahmotteleva manifesto löytyy osoitteesta www.konserttisalikeskustakirjastoon.net. Kaikille kävijöille tarjotaan mahdollisuus tuoda mielipiteensä asiasta julki.
teksti: Arttu Tolonen