Nightwishin uutuus osoitti toimittajan odotukset jälleen turhiksi – tällainen on järkälemäinen Human :II: Nature

Timo Isoaho

Nightwish esitteli uutuuslevyään medialle Helsingin Finnvox-studiolla. Monumentaalista albumia on vaikea analysoida kertakuuntelun perusteella, mutta tässä ensitunnelmat vuoden suurimmasta suomalaisjulkaisusta.

Human :II: Naturen kohdalla on viimein aika nostaa kädet pystyyn. Kun huomaa olevansa jo kolmatta kertaa putkeen väärässä, on aika tarkastaa ajattelumallia.

Olen aina Dark Passion Play -albumista (2007) lähtien uumoillut, että seuraavaksi Nightwish kääntää kurssiaan. Että nyt Tuomas Holopainen on vienyt sinfonisen metallimusiikkinsa niin mahtipontiseksi kuin mahdollista, ja seuraavaksi yhtye tekee riisutumman levyn.

Vielä mitä. Yhtye on kerta toisensa jälkeen onnistunut tekemään julkaisuistaan suureellisempia.

Kun Endless Forms Most Beautifulilla (2015) kuultiin 24-minuuttinen evoluutioteoriaa käsittelevä päätöskappale, olin jo aika varma, että nyt tämä tie on pakostakin kuljettu loppuun. Että seuraavaksi yhtyeen on kerta kaikkiaan pakko laskeutua lähemmäs maanpintaa.

Sitten kuultavaksi tuli Human :II: Nature, ja pieleen meni taas kerran. Nightwish tekee taas kerran musiikistaan isompaa, paatoksellisempaa ja kunnianhimoisempaa kuin koskaan ennen.

Nightwish esitteli 10. huhtikuuta julkaistavaa uutuusalbumiaan medialle Helsingin Finnvox-studiolla. Toimittajakunta sai kuulla kahdelle levylle ulottuvan kokonaisuuden kertaalleen läpi, ja kaupan päälle esiteltiin sosiaalisen median lieveilmiöitä kritisoiva musiikkivideo. Tämä Stobe Harjun ohjaama tuotos tulee lähiviikkoina yleisönkin nähtäväksi.

Human :II: Nature on niin massiivinen kokonaisuus, että siitä on mahdotonta saada otetta ensimmäisen kuuntelun perusteella. Asiaa hankaloittaa sekin, että Nightwish etenee entistä vahvemmin kokonaisuus edellä.

Uusi levy ei ole perinteiseen tapaan kokoelma erillisiä biisejä, eivätkä sen kappaleet noudata tavallisimpia populaarimusiikin rakenteita. Pikemminkin albumi on kuin Tuomas Holopaisen säveltämä sinfonia.

Tätä alleviivaa sekin, ettei kenenkään levyllä esiintyvän muusikon rooli nouse selkeästi toisten yläpuolelle. Kaikki instrumentit lauluja myöten ovat kokonaisuuden osia. Floor Jansenin laulukin on ennemmin ääni muiden joukossa kuin kappaleita eteenpäin kuljettava voima.

Jos Human :II: Naturea vertaa Nightwishin edellisiin levyihin, yhtye on panostanut aiempaa vahvemmin nimenomaan lauluharmonioihin. Floor Jansenin, Marco Hietalan ja Troy Donockleyn lauluosuudet ovat painoarvoltaan tasaveroisia, ja kolmikkoa kuullaan tämän tästä äänessä yhtaikaa. Lisäksi kappaleissa hyödynnetään runsaasti täysmittaista kuoroa. Tämä tekee lauluista aiempaa musikaalimaisempia.

Metallimusiikin ystävät ilahtunevat siitä, että levyllä on mukana edellistä levyä raskaampia kappaleita. Esimerkiksi Tribal-biisin jytinä tuo etäisesti mieleen jopa Sepulturan Roots Bloody Rootsin heimorytmitykset. Ensimmäisen levyn päätöskappaleen Endlessnessin kitaramelodiat muistuttavat puolestaan Swallow the Sunin tuotannon tunnelmista.

Vahvoja sävellyksiä löytyy useita. Elokuvallinen, pikkuhiljaa kasvava Procession kohoaa yhdeksi levyn kohokohdista. Perinteisempi Nightwish-kappale How’s the Heart? päätynee tulevan kiertueen keikkasettiin ja on potentiaalinen single.

Kelttisävyinen, Troy Donockleyn laululla käynnistyvä Harvest on sekin singleainesta. Mureita särökitaraosuuksia sisältävä Pan puolestaan flirttailee Lähi-Idan musiikkiperinteen kanssa.

Jos Human :II: Naturen bändivetoinen ensimmäinen puolisko on vaikea sulattaa ensikuuntelulla, on pääosin instrumentaalinen kakkoslevy vieläkin vaikeampi tapaus.

Päällimmäiseksi se tuo jälleen mieleen ajatuksen, että Tuomas Holopaisen pitäisi päästä säveltämään musiikkia johonkin suuren budjetin elokuvaan. Nytkin tuntui kuin olisi kuunnellut soundtrackiä elokuvasta, joka odottaa vielä kuvaamistaan.

Kokonaisuutena Human :II: Nature vahvistaa ajatusta siitä, ettei Nightwishille löydy omassa leipälajissaan haastajaa. Sinfoniaorkesterin ryydittämät levyjärkäleet eivät ole enää metallimusiikin piirissä harvinaisia, mutta Tuomas Holopaisen visiot nousevat tällä kentällä omiin korkeuksiinsa.

2000-luvun alun kotimaisista bändivientivalteista useimmat ovat hiipuneet, kun sekä HIM, The Rasmus että Children of Bodom ovat ajautuneet sivuun valokeilasta. Nightwish sen sijaan porskuttaa suurempana kuin koskaan, ja Human :II: Nature vahvistanee yhtyeen asemia entisestään.