Soundi.fi:n Perjantaibiisi-sarjassa nostetaan kerran viikossa esiin yksi ajankohtainen kotimainen kappale. Tänään Lopunajan Miehen Piru vie puolet -nimisestä kappaleesta kertoo itse pääpiru Einari Stylman.
Toisinaan oikean soundin etsimiseen voi kulua pidempikin tovi. Lopunajan Mies on vinhasti hyppelehtivä todiste siitä, että maltti on valttia.
Lopunajan Mies on ollut olemassa jo useamman vuoden, mutta ilmeisesti bändin kokoonpano on vaihdellut? Onko järkeä edes puhua bändistä vai onko tässä kyseessä Einari Stylmanin sooloprojekti?
– Noita mun kirjoittamia bluesbiisejä Lopunajan Mies on ollut alusta asti, mutta ajauduin pidemmäksi aikaa etsimään koko ajan uusia biisejä ja erilaisia tulkintoja eri kokoonpanojen kanssa. Koitin tavallaan keksiä, että mitä nämä laulut muka on ja miltä ne näyttävät tai mitä ne sanovat eri tyyleillä. Lopulta jäin niiden kanssa keskenäni sekoilemaan, mutta sitten kaverini Harri Lindin kanssa löydettiin yhteinen rytmi. Eetu Pylkkänen auttoi äänittämään koko levyllisen. Nyt on löytynyt supernasta soundi bluesrokkibändille, jossa on Harrin lisäksi vanha kaveri Epe rummuissa ja Aake Aakula bassossa.
Ovatko erilaiset matkalle sattuneet mutkat ja viivästykset aiheuttaneet turhautumista?
– Alkuun olin pitkän aikaa joo kauhuissani, mutta yhteen väliin muistin, että hitaushan on verissä hämäläisellä. Levystäkin muotoutui itsestään kolmen vuoden magneetti, johon kasautui sen ajan jutut.
”Suurta hengen kotoisuutta olen saanut kokea ainakin Father John Mistyn ja Donna Summerin musiikkia kuunnellessa.”
Piru vie puolet -sinkku on varmastikin osa jotain suurempaa suunnitelmaa. Mitä siis tämän jälkeen tapahtuu ja milloin?
– No hyvin pian, noin kolmen viikon päästä julkaistaan levy Alussa oli Lopunajan mies. Meille on buukattu kolme keikkaa helmikuun alkuun ja sitten vietetään levyntulojuhlat Helsingissä ja Hämeenlinnassa 19.–20.2. Ihan vastsyntynyt levy-yhtiö Frændi julkaisee, ja tulee vinyylinäkin.
Kerropa vielä, ketkä ulkomaiset artistit – elävät tahi kuolleet – ovat läheisimmät sielunkumppanisi?
– Suurta tällaista hengen kotoisuutta mä olen saanut kokea ainakin Father John Mistyn ja Donna Summerin musiikkia kuunnellessa. Niiden laulaman musan motiivit ja vaikutukset tuntuvat luonnollisilta ja tuovat lohdullisen olon. Tavatessa voisin kertoa heille puhtaalla sydämellä ja suomen kielellä, että sinä ymmärrät mua ja minä ymmärrän sua, se on jotain.
Perjantaibiisi – Lopunajan Mies: Piru vie puolet