Katkenneita luita, festariromansseja ja ikimuistoisia keikkoja – Soundin lukijat paljastavat rakkaimmat Provinssi-muistonsa

Festaribussiin jonottamassa Provinssirockissa joskus 1980-luvulla. Kuva: Provinssin arkisto

Olemme kevään mittaan kyselleet parhaiden Provinssi-muistojen perään. Artistien tarinat paljastettiin Soundi-lehdessä 4/2018, ja nyt on viimein aika käydä satojen lukijoilta tulleiden muistojen kimppuun.

Jaottelimme lukijoiden muistelmat kolmeen pääryhmään (leirintämuistot, rakkaustarinat ja parhaat keikkamuistot) ja valikoimme kuhunkin ryhmään ison nipun kaikkein hauskimpia, omituisimpia tai koskettavimpia muistoja. Suurkiitos kaikille vastanneille, myös teille, joiden muistot eivät tähän artikkeliin mahtuneet mukaan. Seuraavaksi kehotamme suuntaamaan 40. Provinssiin hankkimaan lisää muistoja!

  1. LEIRINTÄALUE, FESTARIMATKA JA MUU OHEISTOIMINTA

Sammuin autoon kun oltiin Kokemäeltä lähdössä veljen kanssa sinne. Koskaan ei päästy Seinäjoelle asti, siinä oli matkalla kaikennäköstä… Liput oltiin koko viikonlopulle hankittu. Tämän lähemmäksi en ole ikinä Provinssia päässyt. ”Tinkenpoika”

Vuosi 1998, viikko ennen juhannusta, kesäloma aluillaan. Pieni Ford Fiesta kaartaa vihdoin leirintäalueelle, matka Helsingistä on ollut pitkä. Osa ystäväporukasta on jo leiriytynyt ja fiilis on katossa! Tunnelma leirintäalueella on jopa niin hyvä, että muutamalta jää perjantain bändit näkemättä kun ei malta lähteä. Lauantaina sama homma, sunnuntain vikaa bändiä on kuitenkin pakko päästä katsomaan! Siitä asti joka vuosi se sama fiilis kun leirintäalueelle pääsee <3 Se saa hymyn kasvoille, kesä voi alkaa! ”Touho”

Perjantaiaamuna teltasta herätessäni päätin lähteä hakemaan olotilaa helpottavaa aamupalaa. Aamupalaa löytyi ja samalla reissulla löytyi hetken mielijohteesta lävistys nänniin. Kiitos leirintäalueella olleen lävistysrekan. ”Rankat kekkerit”

Olimme isolla kaveriporukalla vuonna 2011 Provinssirockissa. Tyttöporukka lainasi yhdeltä grillin omistajalta vania lainaan ja silloin lähdettiin. Heti reissun alkuun moottoripyöräpoliisi pysäytti meidän matkan, kun samanlaisesta narisevasta vanista oli tullut etsintäkuulutus. Poliisisetää aika lailla huvitti kun avasi takaoven ja näki kahdeksan tyttöä istumassa takana kuin kanat orrella. Viikonlopun suurin elämänmuutos kuitenkin tapahtui, kun ystäväni soitti ja kertoi veljensä menehtyneen moottoripyöräonnettomuudessa. Se jos jokin pysäytti tämän festarikansan. Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -kappale ei ole sen päivän jälkeen kuulostanut samalta, kun mieleen on painunut hetki, kun tyttölauma pitää toisiaan kädestä kiinni vesisateessa ja seuraa iho kananlihalla, jokaisella sama henkilö mielessä, kun Jenni esittää suuressa hatussaan ja keltaisessa asussaan kappalettaan. ”Vanileidi”

Asuntovaunu parkkiin. Kuva: Provinssin arkisto

Olin nuori ja varaton Provinssissa. Koska tiesin että tiukkaa tekee, niin varauduin retkikeittimellä ja safkalla. Kaveriporukka naureskeli mun raahaamisille. Mutta ensimmäisen yön jälkeen, kun pistin retkikeittimen tulille, alkoi krapulaisia lokkeja ilmaantumaan vierelleni ihailemaan kahvia ja aamupuuroani. Siinä sitten tuli keiteltyä ylimääräisiä kun kelpasikin retkievääni. Kaverit muisti minua tästä ja tarjosivat kunnon safkat festarin aikana. ”Partiotyttö”

Kymmenen Provinssia järkkärinä ja noihin vuosiin on mahtunut paljon mukavia muistoja. Mahtavia ihmisiä, bändejä ja aina hyvä fiilis. Toisinaan tarvittiin hellehattuja, toisinaan kumisaappaat ja sadetakit. Rankkoja noi viikonloput oli, mutta Provinssi vain kuului kesään eikä sieltä voinut pois olla! ”Nunnu”

Vuosi 2000, ensimmäinen Provinssi frendien kanssa. Saavuttiin torstaina myöhään, vettä tuli niin pirusti ja oltiin aivan uitettuja kun saatiin leiri pystyyn. Kaikkien naamasta näki ketutuksen ja että tätäkö on Provinssin taika. Ei ollut, oli ihan parasta ikinä ja haikeana lähdettiin sunnuntaina kotiin. Käytiin seuraavat 8 vuotta putkeen ja pitkälti aina samaan paikkaan leirikin pystytettiin. Paras festari. ”Eki80”

Törmäsimme herraan, joka kertoi että kun vetää jotain aineita, voi alkaa nähdä sieniä ihmisten päissä. Hänellä oli kärpässienipipo päässä. Kirjoitti nimensä kämmeneeni ja pyysi kaveroimaan fb:ssä. Aamulla heräsin tyypin nimi otsassa. ”Hobitti”

”Silmän räpäyksessä koko vaunu oli tulessa sisältä.”

Pistettiin asuntovaunu parkkiin johonkin soramontulle festarialueen lähelle ja alettiin tehdä festaripesää. Ilu siinä viritteli trangiakeitintä. Me pötköteltiin, juteltiin niitä näitä ja Ilu värkkäsi keittimen kanssa. Silmän räpäyksessä koko vaunu oli tulessa sisältä. Lopulta Ilu sai oven auki ja hyppäsimme yhteen kasaan ulos. Hetken siinä maattuamme alkoi hervoton itkunauru. Tarkistimme vahingot: minulta paloi hiuksia, Ninalta paloi hiuksia ja suli nailonsukat, Ilulta paloivat kulma- ja rintakarvat. Vain Ninan jaloissa oli palovammoja. Seuraavana päivänä keittimen tiivistin löytyi vaunun pöydältä. Olipa Ilu ottanut sen keittimestä pois turhana. ”Hanne”

Pikkupoikana oltiin pulloja keräämässä. Läheisen ala-asteen pihasta löytyi maasta pyörimästä pieni nippu leirintäalueen rannekkeita. Sehän oli kuin lottovoitto päästä sinne paremmille apajille keräilemään karkkirahoja. Viimeiset 15 vuotta on kyllä tullut itse tuotettua tyhjiä tölkkejä ja pulloja varmaan sitten nassikkana kerättyjenkin edestä. ”Nallekarhu”

Olin jäänyt sunnuntaina aamupäivällä yksin puolijoukkuetelttaan nukkumaan leirintäalueelle, kun muut olivat jo menneet festarialueella. Jossain vaiheessa heräsin siihen kun yhtäkkiä tuli raju tuulenpuuska ja teltta lähti suunnilleen suoraan ilmaan. Jäin katsomaan taivasta. Samaan aikaan alkoi kova kaatosade. Pomppasin pystyyn hakemaan telttaa vähän matkan päästä, jonne se oli lentänyt ja suojaamaan kaikkien tavaroita sateelta. Koin asian myöhemmin niin että jumala pakotti minut jo heräämään. ”Samppa”

Ostimme reissua varten Lidlistä halvimman mahdollisen teltan. Toisen festivaali-illan yönä päätin hetken mielijohteesta mennä toisen kaverini luksustelttaan hetkeksi, minne sitten satuinkin nukahtamaan. Nukuttuani yön makeasti lämpimässä teltassa menin seuraavana aamuna katsomaan telttaamme – kaatosade oli lytännyt aamuyöstä teltan liiskaksi ja vienyt mennessään, ja reissukaverini istuskeli sateessa muovipussi pään suojana kylmissään. Vein kaverini kuumalle keitolle lämmittelemään ja lähdimme enemmän tai vähemmän tyytyväisenä kotiin takaisin Lappiin. ”ppp”

”Reissukaverini istuskeli sateessa muovipussi pään suojana kylmissään.”

Sain kuningasajatuksen ottaa ruisleipiä mukahan koska evähiä saa olla. Mutta aattelin vähä tuunata niitä, ja laitoin koko ruisleivän lautaselle ja kaadoin puoli pulloa vodkaa lautaselle. Ja eikä hetkeäkää kun leipä oli imeny vodkan. Sisälle päästyäni rupesin syömään leipää, joka oli aivan helevetin pahaa… Puoli leipää söin ja meinasin pystyyn nousta, niin saman tien jalat alta. Niin juovuksissa en sen jälkeen oo leivän syönnin jälkeen ollut. ”Narri73”

Pariskunta saateensuojassa jossain 1980-luvun Provinssirockissa. Kuva: Provinssin arkisto

Oli todella kylmä kesä ja lämpötila laski yöllä nollaan asteeseen. Valvoimmekin läpi yöt nuotiotulen ääressä ja nukuimme vasta aamulla, kun ilma hieman lämpeni. Tästä huolimatta olimme aina festarialueella katsomassa ensimmäisiä artisteja. ”Milja”

Olin juuri synnyttänyt Seinäjoen keskussairaalassa ja asuimme lähellä festarialuetta. Iltaisin ja yöllä valvoin vauvan kanssa ja kuuntelin Provinssia. Varsinkin Paula Koivuniemi on jäänyt erityisesti mieleen. ”Jessica”

Kolmen teltan porukkamme on aina tehnyt ahkerasti tuttavuutta telttanaapurien kanssa, ja nyt naapurustossa eräällä porukalla oli karaokelaitteisto. Jo ensimmäisenä iltana kolmen teltan piirimme muodostui lähialueen keskukseksi, missä musiikki soi myöhälle yöhön ja satunnaiset ihmiset tulivat luokse tekemään tuttavuutta. Viime vuonna tästä seurasi tiukat viimeisen illan istujaiset, joissa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa tunsimme olevamme yhtä. Tunnelmallinen musiikki ja haikea fiilis voitti väsyn ja ilta jatkui myöhään. ”Mato”

”Kohta tuli tieto, että jalka on poikki ja kaveri jäi kipsattavaksi.”

Viimeisenä päivänä otimme leirintäalueella aurinkoa lainapakun katolla, ja katolta alas tullessa miehen kaverin jalka sanoi poks. Hetki sitä siinä sitten ihmeteltiin, kunnes todettiin, että täytyy varmaan lähteä Seinäjoen ensiapuun. Kohta tuli tieto, että jalka on poikki ja kaveri jäi kipsattavaksi. Lähdimme miehen kanssa fiilistelemään illan viimeisiä artisteja, ja reilua tuntia myöhemmin kaveri tuli perässä kipsi jalassa. Olihan se ainakin mieleen jäävää, kun parrakas äijä raahustaa luoksemme pinkki kipsi jalassa, mutta silti ihan voittajana. Toivottavasti tämän kesän Provinssi pärjätään ilman ensiapureissua! ”Sprintterin katolta”

  1. FESTAREILLA SYTTYNYT RAKKAUS JA LUJITTUNUT YSTÄVYYS

Oltiin jonkun aikaa jo heilasteltu ja päätimme ekan yhteisen Provinssin aikana 2010, että tämä on nyt sitten tässä, aletaan seurustella kunnolla. 2016 mentiin naimisiin ja 1-vuotishääpäivänä käytiin Törnävällä kiinnittämässä rakkauslukko sillankaiteeseen. Nyt täällä parvekkeella nukutan vaunuissa meidän tulevaa festarikaveria. ”Pruttis”

”Nyt täällä parvekkeella nukutan vaunuissa meidän tulevaa festarikaveria.”

Vuoden 2011 mielettömän kattauksen kruunasi The Sounds. Vesisade yltyi yltymistään, mutta meno vain parani. Maja Iverssonin tahdissa tanssiessani vasta tapaamani kauniin neidon kanssa tunsin olevani onnellisimmillani. Siinä hetkessä toivoin vain ja ainoastaan, ettei se loppuisi koskaan. Ja nyt, 7 vuotta myöhemmin, lähdemme tämän samaisen neidon kanssa Provinssiin fiilistelemään The Soundsia, mikä toi meidät yhteen. ”Latska”

Se oli perjantai 13.6. vuonna 2003, kun eräs komistus uskalsi pyytää mun kaverilta mun puhelinnumeroa ja sitten mua treffeille. Päädyimme käymään Provinssirockissa. Ja yhdessä ollaan siitä lähtien oltu… ja lähes aina käyty Provinssissa sen jälkeen. ”Katja”

Festivaaliyleisö täynnä rakkautta. Kuva: Markku Katajamäki/Provinssin arkisto

Eräänä Provinssina törmäsimme muutaman ystäväni kanssa keikan aikana naiseen, joka oli ottanut rintaansa Provinssi-tatuoinnin. Tapaamisesta syntyi hyvä tunnelma ja innostuimme ystävieni kanssa mätsäävistä yhteisistä Provinsseista muistuttavista tatuoinneista. Nyt ihoamme koristaa tämä hyvien muistojen symboli. ”Muigge”

Muutaman vuoden takaisen ihastukseni kanssa heiluessani Kygon keikalla Provinssissa auringonlaskun aikaan mietin hetken, että onpa elämä oikeasti ihanaa kun sen oikein oivaltaa. ”Janina”

Provinssi 2013, kun uskottelimme ystävieni kanssa eräälle tytölle olevani erään Jare ”Cheek” Tiihosen salassa pidetty pikkuveli ja homma ns. eskaloitui… ”Jaakko Tiihonen”

Olin ystävieni kanssa Provinssissa vuonna 2015. Camp Provinssissa tutustuimme jälleen moniin mielenkiintoisiin uusiin tuttaviin. Erään nuoren miehen kanssa tulin kuitenkin erityisen hyvin juttuun, ja vietimmekin yhdessä ehkä Provinssin parhaat hetket. Satuimme molemmat asumaan pääkaupunkiseudulla, ja näimmekin heti muutama päivä Provinssista palaamisen jälkeen. Siitä alkoi rakkaustarinamme. Joka vuosi olemme menneet Provinssiin yhdessä, tänä vuonna tapaamisestamme tulee 3 vuotta. ”Turja”

”Tuijotin hänen kauniita pisamien peittämiä kasvoja ja mietin meidän edellistä iltaa”

Olin aikaisemmin sinä vuonna rakastunut pisamanaamaiseen kotkalaiseen poikaan. Hän oli ensirakkauteni. Kesä tuli ja niin myös Provinssi, ja hän sanoi tulevansa myös kaverinsa kanssa. Olin onnesta soikeana. Sovimme näkevämme jonkun pikkulavan edessä. Tähyilin ja haahuilin yleisöä ja sen viereen, kunnes auringon säteet kirjaimellisesti osoitti tuohon ihanaan pisamanaamaiseen nuorukaiseen! Ilta eteni ja olimme menossa Ismo Alangon keikalle, kunnes yhtäkkiä kadotin hänet. Seisoin yksinäni keikalla, kunnes Rakkaus on ruma sana pärähti soimaan ja samalla minua takaapäin kietoutui kädet ympärilleni suureen halaukseen. Vietimme ihanan yön nukkuen vierekkäin. Aamulla herätessäni vain tuijotin hänen kauniita pisamien peittämiä kasvoja ja mietin meidän edellistä iltaa ja kuinka hyvältä kaikki tuntui, kunnes oli pakko päästä kuselle. Kävin vessassa ja samalla tajusin, että puhelimeni akku oli loppu ja en ollut kavereilleni kertonut minne menen, joten he olivat varmaan huolissaan. Niinpä pakkasin kamani ja lähdin. Sain puhelimen laturiin, oloni oli kuin ekstaasissa, olin vihdoin nähnyt tämän ensirakkauteni uudelleen. Akku kun oli latautunut tarpeeksi, yritin soittaa hänelle. Ei vastausta. Laitoin viestin. Ei vastausta. Jonkun ajan päästä soittelin uudestaan, eikä vastausta. Aikaa kului ja olikin jo ilta, hän ei ollut soittanut eikä lähettänyt viestiä, yritin vielä kerran, mutta ei vastausta vieläkään. Sydämeni särkyi, enkä häntä enää koskaan nähnyt, mutta Provinssi jatkui ja biletettävä oli. ”Tipi”

Kyllähän se 15 vuoden ajan tapahtuva hyvien ystävien kokoontuminen on se paras juttu. Nykyään kun ei hirveän usein ehdi näkemään. Provinssissa aina tavataan ja pidetään hauskaa. ”Friend”

Panin exää inva-bajamajassa. ”HupsistaSaa*ana”

Tuntematon nainen tuli ja sanoi olutteltassa, että mennään saarilavalle kuuntelemaan pändiä. Sanoin, että joo, ja lähdin ostamaan makkaraa. Nainen katosi. ”Podaaja”

The Sounds. Kuva: Aake Kinnunen/Provinssin arkisto
  1. BÄNDIMUISTOT

Kaverin kanssa kierreltiin joskus 90-luvulla päälavan edessä olevalla kentällä ja bongattiin isompi porukka istumassa nurmikolla. Kun päästiin paikalle huomattiin että siinä oli sellainen ”vanhempi” mies ja loput sitten nuorempia naisia. Liityttiin porukkaan ja otettiin parit oluet. Jossain vaiheessa selvisi että tämä mies oli Iggy Pop joka nautti kans täysillä festaritunnelmasta. ”Jakke”

Chickenpoxin keikka. En muista mikä vuosi. Mutta ainakin 3 kaveria vuorollaan pihalle keikalta järjestysmiesten avustaman. Mutta samantien vaan takaisin ja eräs kaveri useamman kerra ja festarialueen ulkopuoleltakin vaihtoa hakien. Mutta silti vielä takaisin. ”Jeke”

Näin The Prodigyn ensimmäsitä kertaa livenä Provinssissa 2014. Koko keikan ajan oli sellainen mayhemi päällä, että iso mies ei meinannut pysyä pystyssä ollenkaan. Mentiin jaloillaan, kontillaan ja käsillä seisten. ”Anssi”

Vuonna 2014 Provinssissa esiintyi Rudimental, jonka suosituimpiin kappaleisiin kuuluu Not Giving In – eli suomalaisittain ”Nakkivene”. Ystäväporukkamme kanssa saimme loistoidean, että ostamme nakkeja, joita sitten heiluttelemme kappaleen tahtiin. Myöhemmin pari kaveriani tapasi bändin jäseniä, jotka olivat ihmetelleet hullua suomalaista yleisöä nakit käsissään. ”Nakkilaivan kapteeni” 

Jotenkin kummasti eksyttiin kaverin kanssa Bad Religionin tyyppien hotellihuoneeseen. Siellä puhuttiin itikoista tyyppien kanssa. Vaikkakin meille avautui sitten myöhemmin, että yksi heistä oli vaan roudari. Hah. No, onneksi oli järki päässä ja housut pysyi jalassa. Telttailukin oli ikimuistoista. Kylmät kuraläppäpizzat, ananaspurkit ja haisevat, känniset, krapulaiset kaverit. En tiedä päästäisinkö omia kersoja tekemään samaa reissua. ”Katjuska”

Danzig 1995. Ne tietää, jotka oli paikalla. ”Nupa”

”Kylmät kuraläppäpizzat, ananaspurkit ja haisevat, känniset, krapulaiset kaverit.”

Danzigin keikalla Dirty Black Summer kajahti soimaan ja vettä tuli taivaan ja maan täydeltä. Ei semmosta suuntaa ollutkaan, mistä sitä ei ois ilmaantunu. Olin sitten tietysti varustautunut perinteikkäällä Mehu-Katti-pänikällä, jossa aah niin raikasta ja maittavaa kotiviiniä. Keikan jälkeen vaan ihmettelin, että miten tätä linimenttiä voi olla vieläkin näin paljon vaikka oon muka ryystänytkin tätä aina välillä. Noo, sitä vettähän siis satoi aika tavalla, eikä siinä pänikässä ollu korkkia. ”Laimentaja”

Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa Provinssissa ja samalla ensimmäistä kertaa festareilla. Viikonlopulle sattui uskomattomat säät, ja kaikki aikataulut osuivat huikeasti, jotta ehdin näkemään kaikki haluamani esiintymiset. Majoituskin löytyi seurueelle sopivalta paikkaa, ja viikonlopun ei halunnut millään loppuvan. Varsinkin Soundin teltassa oli huikea meno koko viikonlopun ajan, ja Louis Berry sai ainakin yhden uuden fanin täältä. ”Jaakobbi”

Eniten mieleen on jäänyt vuoden 2008 Linkin Parkin keikka. Tuohon aikaan oma Linkin Park -fanitus oli hieman hiipunut, mutta tuota keikkaa olin odottanut teini-iästä asti. Intro lähtee soimaan, ja Mike Shinodan astuessa lavalle en ole luultavasti koskaan nähnyt yhdelläkään artistilla niin leveää hymyä kuin Mikella oli. Vielä näin 10 vuotta myöhemmin muistan tuon hymyn ja se saa minutkin hymyilemään. Nyt jos olisi aikakone, menisin takaisin tuonne.  #ripchesterbennington ”LPgirl87”

Festarialueen portit aukeaa. Kuva: Ville Koivisto/Provinssin arkisto

Kummitäti oli Provinssissa töissä ja sai tätä kautta käsiinsä ylimääräisen lipun. Siellä oli esiintymässä silloinen lempparini Paramore. Paikan päällä sain tietää, että saisin myös tavata itse Hayley Williamsin. Ikää mulla oli varmaan 12 vuotta, ja itse tapaaminen meni aika jännittäen. Ujosti Hayleylle ojensin kukkapuskan ja katselin omia varpaita. Silti, olihan se nyt hitsin ikimuistoinen hetki tavata oma idoli, ja Paramoren vetämä keikka on edelleen yksi suosikeistani näin yhdeksän vuotta myöhemmin. ”9YearsLater”

Rankkasade from hell, Muse lauteilla ja maailman kovin Muse-fani eli veljenpoikani hyppäämässä yläpystyä likomärkänä. Se näky ja se onnen määrä pakahduttaa edelleen. Kotimatkan S-joki–Helsinki kuuntelimme Psychoa ripiitillä. ”Kaisa-Elina”

Odotin kaverini kanssa lukioiässä 1999 aamusta asti ison lavan eturivissä keskellä Stereophonicsin ja Blurin keikkoja. Sitten saimmekin pettymykseksemme kuulla, että Stereophonics on perunut keikkansa ja sen korvaa HIM. Emme kumpikaan olleet yhtään HIM-faneja, ja kun Ville Valo tuli lavalle viinipullo toisessa kädessä ja rööki toisessa ja alkoi laulaa, näytimme hänelle koko biisin ajan keskisormea. Biisin lopussa hän huomasi tämän ja näytti keskaria meille takaisin. Sitten Valo spiikkasi mikkiin ”Enpä ole ennen naiselle…” Olimme kovin ylpeitä historiallisesta saavutuksestamme. ”Katri”

”Ville Valo tuli lavalle viinipullo toisessa kädessä ja rööki toisessa ja alkoi laulaa, näytimme hänelle koko biisin ajan keskisormea.”

Kesällä 2015 suosikkibändini Stam1na soitti Provinssissa neljä upeaa keikkaa. Faneille oli järkätty myös toimintaa ja yhteisiä hetkiä bändin kanssa, sekä oma leirintäalue, jossa vallitsi lämmin ja yhteisöllinen tunnelma. Jo tuolloin tiesi kokevansa jotain ainutkertaista. Nyt noita hetkiä tulee muisteltua hymyille ja kaiholla, toivoen ettei ikinä unohda niistä sekuntiakaan. ”Jona”

Taisi olla vuosi 1998 tai niillä main. Tehosekoittimen perässä mentiin liftaten ihan minne tahansa. Meillä ei ollut rahaa festarilippuihin, mutta lähdettiin silti Seinäjoelle uskoen, että jollakin onnenkantamoisella päästään vielä aitojen sisäpuolellekin. Loppujen lopuksi päädyttiin ihan rehellisesti kerjäämään rahat juhlivalta festarikansalta. Hieno keikka Tehikseltä, ja siihen päälle vielä Arskalta spesiaalinimmari takin rinnuksiin. Pisteenä iin päälle yövyimme paperinkeräyslaatikossa. Oli lämmintä ja mukavaa! ”Sari”

Ajoimme Kuopiosta Seinäjoelle vuonna 1995 kauniina kesäpäivänä kuplavolkkarilla, joka hönki sisään tulenkatkuista ”jäähdytysilmaa”. Nukuimme ennen määränpäätä ladossa, jossa oli lisäksemme muutama yhdyskunta itikoita. Festarialueelle päästyämme leiriydyimme ja huomasimme kaverini kanssa ohi kävelevän Sueden Simon Gilbertin, jolta rohkaistuimme kysymään nimmarit festariohjelmaan (on edelleen tallessa). Pientä small talkiakin siinä varmaan joutui harrastamaan. Sueden keikalla minulta hävisi yleisön liikehdinnän ja ahtauden vuoksi molemmat kengät – onnistuin tasapainoilemaan loppukeikan ajan kentällä ajelehtivien litran lasipullojen päällä. ”Erik”

Seisoimme sateen kastelemalla kentällä päälavan edessä. Vaikka yllämme oli kertakäyttösadetakit, oli olotila hyvinkin märkä kenkien litistessä jalassa. Sateen synkkyys toi kunnollisen pimeyden iltaan, vaikka juhannukseen ja yöttömään yöhön oli enää viikko. Vihdoin Sonata Arctica kiipesi lavalle ja aloitti soitannan. Olen ollut bändin fani jo yläasteelta saakka ja nähnyt heidät livenä useita kertoja, mutta ikinä bändi ei ole kuulostanut – ja tuntunut – niin hyvältä kuin tuolla keikalla. ”Konkari”

Oli Die Antwoordin keikka ja kaikilla oli aivan mahtava fiilis. Kaikki hyppi samaan tahtiin päälavan edessä ja kun pysähdyin hetkeksi juomaan vettä, niin tunsin kuinka koko maa tärisi hyppijöiden voimasta! ”Vedenhörppijä”

Provinssirock 2005 ja Marilyn Mansonin keikka. Manson huudattaa Beautiful peoplea puhujapöntöstään ja itse koitan edetä mahdollisimman eturiviin kunnes matkalla törmään Karalahti -paitaiseen mieheen. Jossain kohtaa keikkaa mies vetää esiin tekoveripurkin ja sitä levitetään jokaisen lähellä olevan kasvoille. Aamulla ei ollut mikään paras haju herätessä kuivunut veri naamalla mutta hauskaa taisi olla. ”ST”

”Jossain kohtaa keikkaa mies vetää esiin tekoveripurkin ja sitä levitetään jokaisen lähellä olevan kasvoille.”

Oli biisien välinen tauko ja Cheekin oli tarkoitus jutella yleisön kanssa, mutta sen sijaan hän päätyi tuijottamaan minua ja meni sanattomaksi. Hän vain tuijotti minua ja minä yritin viestiä hänelle katsekontaktilla, että herätys, sä olet lavalla esiintymässä. Hän hymyili nolona katsoen varpaisiinsa, mutta alkoi sitten jutella yleisölle. En voi tietenkään varmaksi sanoa, miksi hän jäi sanattomana tuijottamaan minua, mutta haluaisin uskoa, että kyse oli kauneudestani ja hymystäni. (Marjo)

Mentiin kavereiden kanssa maailmanpyörään. Ylhäälle päästyämme se jäi jumiin ja istuimme ylhäällä noin tunnin verran katsellen Disco Ensemblen keikkaa! Onneksi oli lämmin, hyvä seura ja musiikki. ”AP”