Aiemmin Yrjö Saarinen tunnettiin veikeän uteliaan elektropopyhtye Tv-resistorin puuhakkaana biisinikkarina. Kun bändi julkaisi vuonna 2011 yhtyeen nimeä kantaneen kolmannen albuminsa ja jättäytyi määrittelemättömän mittaiselle tauolle, oli Yrjölle kuitenkin selvää, että hän jatkaa musiikin parissa. Syntyi soolominä Kuningas Yrjö.
Sävellystyö kantaa hedelmää nyt soolodebyytillä Mustelma myrskyn silmässä. Sen materiaali on pääasiassa hyvinkin tuoretta.
– Mulla oli kaksi biisiä valmiina, jotka tein loppukeväästä 2015, mutta muuten kaikki syntyi viime syksynä puolentoista kuukauden intensiivisen äänitysjakson aikana. Istuin vain päivästä toiseen treeniksellä äänittämässä, että oli kai mulla aika voimakas käsitys siitä, että levyä olin tekemässä. Ja on tossa levyllä pari biisiä, tai biisin pätkää, joita olin soitellut jo vuosien ajan löytämättä niille sopivaa toteutustapaa.
Albumilla on humoristiseksikin tulkittavia pikkutuhmuuksia, mutta yleinen sävy on melankolisen haikea. Vaikka sovituksissa on sekä nättiä folk-henkeä että ujoa elektronisuutta, yhdistää niitä vähäeleisyys – revittelemään Yrjö ei ole ryhtynyt.
– Olin pitkään tekemässä sellaista linjatonta lofi-levyä, joka olisi soundiltaan enemmän vaan jonkinlainen kooste erilaisia biisejä, mutta levyn miksannut Aleksi Friman poisti kaikki mun hölmöt efektoinnit ja onnistui löytämään jostain sieltä alta tuollaisen yllättävän eheän kokonaisuuden.
”Haikeaa ja melankolistahan tuo on, mutta se nyt johtuu vaan siitä, että elämä on kamalaa.”
– Haikeaa ja melankolistahan tuo on, mutta se nyt johtuu vaan siitä, että elämä on kamalaa. Vähäeleinen tyyli syntyi pääosin siitä, että halusin että yksin tehty levy on yksinkertainen, eikä mikään typerä esittelykooste kaikesta siitä mitä teoriassa osaisin yksin tehdä.
Yrjö on mukana lisäksi Hiljaiset Kallot -yhtyeessä. Se edustaa toisenlaista lähestymistapaa musiikintekoon kuin tuore soolo.
– Kallot on bändi, jossa on mun lisäksi kolme ihmistä, joilla on jokaisella omat musiikilliset näkemyksensä ja intohimonsa. En halua pakottaa ketään soittamaan jotain sellaista minkä takana ei voi seistä, tai mikä ei tunnu omalta. Eli siinä hommassa vaikuttaa moni muukin asia kuin se, mitä minä haluan tehdä ja se on oikein hyvä just niin. Terveisiä vaan pojille!
Onko muuten ylväällä taiteilijanimellä mitään tekemistä sen kanssa, että nyt saat yksinvaltiaan lailla päättää mitä kappaleille tapahtuu?
– Nimi on alunperin yhdestä isoäitini kertomasta tarinasta, joka liittyy syntymääni ja siihen kuinka riehakkaasti isoisäni tätä suurta tapahtumaa juhlisti. Mutta joo, jos kysyt keneltä tahansa Tv-resistorissa soittaneelta tyypiltä, niin tuskin niillä on paljonkaan tarinoita siitä miten sulavasti me tehtiin yhdessä kompromisseja.
Näetkö soolosi pidempikestoisena vaiheena vai oliko tärkeää saada juuri nämä laulut ulos näin?
– Kyllä ja kyllä. Haluan ehdottomasti jatkaa ja kehittää tätä hommaa niin pitkälle kuin vain suinkin mahdollista, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Mutta kyllä tähän ensimmäiseen levyyn liittyi myös vahvasti jonkinlainen henkilökohtainen tarve saada nämä biisit julki ja nämä tarinat laulettua juuri nyt, eikä vasta sitten joskus.
Teksti: Antti Luukkanen
Julkaistu alun perin Soundissa 7/2016