Ei Coca-colaa keikoille! Matka Maailman Ympäri hoiteli julkkarikeikkansa virheettä ja balanssissa

Matka Maailman Ympäri. 04.08.2018, Tavastia-klubi, Helsinki.

Sallan ja Miron Matka Maailman Ympäri -yhtye hajosi noin kolme vuotta sitten. Bändin primus motor ja multi-instrumentalisti Miro Palokallio sekä rumpaliveljensä Aarni yhdistivät voimansa 2017 laulajatar Saara ”Sape” Niemelän kanssa ja tuloksena on uusi ensemble Matka Maailman Ympäri, jolta julkaistiin juuri esikoislevy Kolme.

Kun bändi ilmoitti Facebookissa, että Tavastian levynjulkkarikeikalla sata ensimmäistä halukasta saa ilmaisen Matka Maailman Ympäri -ämpärin, niin mielenkiintoni heräsi, sillä ämpäreitähän ei voi olla liikaa. Tähtikeikkareportterinne nimi kutsuvieraslistalla ei ainakaan heikentänyt intoani. Kannattaa olla Soundissa hommissa. Joutuu maksamaan vain narikan.

Jätin työkiireiden vuoksi lämmittelijä Nefer Neferin tsekkaamatta ja tähtäsin tismalleen keikan alkuun klo 21.30. Mutta mitäs vittua? Keikka ei alkanutkaan ajallaan, vaan jotain perkeleen lavasäätöä piti seurata noin 10 minuuttia. Meinasin jo hermostua ja näyttää keskaria, mutta sitten muistin, että työtään he vaan tekevät.

Bändin keikkakokoonpanossa on mainitun trion lisäksi basisti, kitaristi sekä kosketinsoittelija, joiden nimiä en saanut rekisteröityä. Sori. Kitaristi Miro kävi ennen keikkaa söpösti koristelemassa lavan ruusuilla. Kai ne olivat aitoja? Miro toi myös itselleen keikkajuomaksi pulloveden sekä tölkin Coca-colaa, josta lisää myöhemmin. Tavastialla oli melko kuuma. Tälläsin plösön kaljamahani eturiviin.

Yhtye esitti virheettä ja laadukkaasti ensilevynsä kaikki 12 kappaletta sekä pari encorea, joista jälkimmäinen oli SMMMY-cover. Soundit olivat balanssissa. Bändi kuulosti kokoaan isommalta, kuin stadionyhtyeeltä. Parissa biisissä lavalle änkesi myös viulisti, joka toi hyvää kulmaa sovituksiin.

Laulaja Sape lauloi, esiintyi ja jorasi kuin hurmiossa ja alituiseen hymyillen sekä silmät sädehtien. Sitä oli tosi mukava seurata. Tavastia saattaa monelle ensiesiintyjälle olla kipsin paikka. Sape laulaa sävykkäästi ja persoonallisesti, mutta hän tarttui välillä myös sähkökitaraan sekä yhdessä biisissä jopa saksofoniin. Hänkin on siis moniosaaja. Vau!

”Uskon ja toivon, että Matka maailman ympäri -yhteestä tulee tavattoman suosittu. Mie ainakin tykkään.”

Miro on kehittänyt lava-asuaan siten, että ennen hän soitti (ainakin yhdellä näkemälläni keikalla) paljain jaloin, mutta nyt oli vetänyt jalkaansa nätit sateenkaaren väriset sukat. Tämä tosin kostautui myöhemmin, kun se avattu kokistölkki kaatui lattiamonitorin viereen ja Miro joutui väistelemään sitä sokerilammikkoa. Ei Coca-colaa keikoille! Se vaarallista on! Lisäksi sokeri tahmaa laulajan kurkun. Kuulin tämän faktan liikennevalogimmoilta.

Lähdin klubilta viimeisen encoren viimeisen tahdin aikana. Uskon ja toivon, että Matka maailman ympäri -yhteestä tulee tavattoman suosittu. Mie ainakin tykkään. Miro on ältsin lahjakas biisinikkari ja Sape huippuli laulaja.

Luvattu ämpäri oli pieni antikliimaksi, koska se ei ollutkaan oikea 8–10 litran ämpäri, vaan pienehkö leikkiämpäri. Tosin ämpärin väri on ihana koivunvihreä, jota tosin kutsun hemmonvihreäksi, koska sävy on sama kuin yhtyeemme esikois-ep:n kannessa.

Mulla ei ollut mukana tavanomaista reppuani, joten kuskasin ämpärin himaan käsissäni metrossa. Sain kanssamatkustajilta ihailevia katseita ämpärin takia. Tein innostuneena yökkäileviä eleitä osoittaen, että kyseessä on niinku pukluämpäri.

Teksti ja kuvat: Hemmo Päivärinne