Livearvio: Pakko vatkaa – Mara Balls keikalla Kallio kukkii -festareilla

Mara Ballsin kuvasi Hemmo

Mara Balls, 19.05.2019, Kallio kukkii, Helsinki

Vaikka olen arvioinut Soundiin Mara Balls -yhtyeen Elävä kivi -levyn (2017), en ole ikinä nähnyt bändiä keikalla. Särö-yhtyeemme kitaristi Mute Manninen mainitsi bänditreeneissä Mara Ballsin esiintyvän sunnuntaina Kallio kukkii -ilmaistapahtumassa. Päätimme Muten kanssa treffata keikalla miksauspöydän vasemmalla puolella.

Tänä vuonna Kallio kukkii -spektaakkeli järjestettiin Dallape-puistossa Harjun nuorisotalon kupeessa. Ilma oli juuri sopivan lämmin ja autereinen.

Ehdin paikalle hieman ennen keikan alkua ja tsekkasin kitaristi-laulaja Maria Mattilan Custom Boardsin kasaaman efektipedaalilaudan:

  • Behringer Hell Babe wah-wah
  • jonkun kolvaama kopio Black Arts Toneworks Ritual Fuzzista
  • Mooer Ana Echo -delay
  • TC Electronics Polytune Mini -viritysmittari
  • T-Rex Fueltank -virtalähde
Marian polkimet kuvasi Hemmo

Maria aloitti keikan esittelemällä hieman ujon oloisesti muut soittajat ja kertoi yhtyeen esiintyneen eilen vastaavanlaisilla festareilla Tampereella.

Maria on esiintyjänä karismaattinen ja hänellä on hyvä lavapresenssi. Maria on kitaristina omaperäinen, persoonallinen ja heittäytyvä. Hän käyttää kitarasoundissaan taidokkaasti futsia ja kaikua. Tykkään erityisesti feedback- ja rutinasoundeista. Sooloissa Maria eläytyy musaan koko kehollaan villisti hyppien ja tukkaa viskoen. Kun häntä seuraa keikalla, niin pokerina ei voi istua kukaan. On pakko vatkaa.

Edes kesken kappaleiden pätkivä tai suriseva efektipedaalilauta ei saanut Mariaa häkeltymään, vaan se oli kuin osa show’ta ja hän kuittasi tekniset murheet heleällä naurulla. Ehkä silti voisi harkita varmatoimisempaa laitteistoa tai nykyisten huoltamista.

Bändi osaa setissään taiteilla oivallisesti kauniiden ja rujojen kappaleiden välillä vaihtaen moodista toiseen. Settilista oli:

  • Lähdetkö kanssani tanssimaan
  • Suotta jauhan paskaa
  • Kuolema
  • Ajan takana
  • On pakko ajaa
  • Tuulee
  • Ikävä ikävää
  • Encore: Älä mee siihen taloon joka palaa

Yhtye tempaisi biiseillään kriittiset auringon sekoittamat kalliolaiset mukaansa ja lopulta lavan edusta oli täynnä diggaavia tai joraavia ihmisiä. Se on melkoinen saavutus, kun liian kaunis ilma suosi lähinnä lämpimän oluen tai siiderin ryystämistä.

Keikka oli oivallinen, mutta liian lyhyt. Aloin juuri päästä fiilinkeihin, kun setti jo päättyi. Rahat takas? Hemmon on näemmä syytä raahautua uudelleen Mara Ballsin sulosävelten pariin. Voisin kuvitella, että Maria ja pojat pääsevät parhaimmillaan huonosti valaistulla klubikeikalla transsiin ja salissa on aika tiivis fiilis.

Hemmo Päivärinne