Liveraportti ja kuvagalleria: Voi pojat, kun Pantera olikin Rockfestissä kovassa iskussa

Pantera, Rockfest (Hyvinkää), 8.6.2023
9.6.2023 12:47

Hyvät naiset ja herrat, festarikesä on käynnistynyt! Hyvinkäällä juhlitaan tänä viikonloppuna Rockfestin merkeissä, ja tapahtuman ensimmäinen päivä on saatu ansiokkaasti juhlittua. Tätä on odotettu läpi pitkän, kylmän talven, joen nyt nautitaan!

Soundiin on tulossa aikanaan pidempi Rockfest-reportaasi, jossa käydään laajemmin läpi viikonlopun antia. Mutta kun verkkotuottaja sattui olemaan torstaina yleisössä Panteraa ihmettelemässä, tässä olisi hieman tarinaa festivaalin avauspäivän pääesiintyjästä.

Panteran keikkaan kohdistui ennakkoon kahdenlaisia tunteita. Toisaalta yhtyeen klassikkobiisejä on kuultu Suomessa edellisen kerran niinkin kauan sitten kuin vuonna 1998, ja tällä välin on ehtinyt varttua kokonainen sukupolvi metalliyleisöä, joka ei ole bändiä todistanut livenä. Toisaalta vanhasta jengistä on puolet poissa, ja on aivan oikeutettua kysyä, voiko Panteraa olla varsinaisesti olemassakaan, kun kitaristi Dimebag Darrell ja rumpali Vinnie Paul ovat siirtyneet rajan taa.

Rockfestissä tuli nopeasti kaksi asiaa selväksi. Ensinnäkin edesmenneiden muusikoiden kenkiin astuneet Zakk Wylde ja Charlie Benante ovat todellakin miehet paikallaan, ja heidän avustuksellaan Panteran äkäiset kappaleet kuulostavat juuri sellaisilta kuin pitääkin. Toiseksi yleisö otti lopulta mielihyvin vastaan sen version bändistä, mikä saatavilla oli: katsomossa koettiin silminnähden suuria tunteita Strength Beyond Strengthin, Walkin, Fucking Hostilen ja Becomingin kaltaisten ikivihreiden aikana.

Myös bändi itse näytti olevan innoissaan. Wylde ja Benante jättäytyivät hienovaraisesti taka-alalle ja antoivat Phil Anselmon sekä Rex Brownin paistatella valokeilassa, ja erityisesti Anselmo suorastaan hyrisi tyytyväisyydestä. Tämä taisi olla laulajalle paljon mieluisampi Suomen-visiitti kuin vuonna 2014, kun mies esiintyi The Illegals -yhtyeen kanssa Tuskassa: tuolloinkin kuultiin Panteran tuotantoa, mutta pitkin hampain ja tympääntyneen oloisena esitettynä. Rockfestissä Anselmo oli sen sijaan yhtä hymyä.

Sekään ei haitannut menoa, että Five Minutes Alone jouduttiin keskeyttämään alkumetreillä, kun Brownin bassosta ei yhtäkkiä kuulunut pihaustakaan. Muu yhtye joutui odottelemaan pari hiljaista minuuttia, kunnes ongelma ratkesi, mutta harmistuksen sijaan Anselmo laski kömmähdyksen vuoksi leikkiä: ”Rex taitaa tosiaan tarvita viisi minuuttia itsekseen”, laulaja hymähteli.

Anselmo näyttää innostuneen ajatuksesta, että Panterasta on tullut isältä pojalle kestävä instituutio, jonka viehätysvoima puree sekä nuoriin että vanhoihin. Rockfestissä laulaja vitsaili pariinkin otteeseen, miten Pantera-perheessä kasvaneet nuoret ovat saletisti kuulleet Walkin tai Fucking Hostilen kaltaiset ohjelmanumerot jo satoja kertoja, joten niitä ei tarvitse sen kummemmin esitellä. Tiedä häntä, oliko katsomon etualalla enemmän tällaista nuorempaa väkeä – ainakin taaempana yleisö koostui voittopuolisesti senikäisistä miehistä ja naisista, jotka olivat saapuneet paikalle fiilistelemään nuoruusvuosiensa suosikkia.

Ja mikäs oli fiilistellessä, kun keikka oli mitä mainioin. Esityslistalta löytyivät kaikki Panteran suosituimmat kappaleet sekä pari Planet Caravanin kaltaista fanisuosikkia päälle. Tämän Black Sabbath -coverin aikana lavan takaseinälle heijastettiin tyylikäs Vinnie Paulin ja Dimebagin muistoa kunnioittava videokavalkadi. Bändi kuulosti nälkäiseltä, Benante soitti osuutensa tarkasti alkuperäisen rumpalin ehdoilla ja Wylde hoiti Dimebagin riffit tyylillä. Anselmon ääni tuntuu kärventyneen vuosien mittaan sellaiseksi, että joidenkin kohtien hoitamiseen tarvittiin yleisön apua, mutta mitäpä tuosta.

Jää nähtäväksi, miten Panteran taru jatkuu tästä. Mikäli kokoonpano saa muuallakin maailmassa yhtä innostuneen vastaanoton kuin Suomessa, on asianosaisilla varmasti kiusaus tehdä kiertueita enemmänkin. Ainakin orkesterille on buukattu keikkoja jo kesäksi 2024, joten saattaapa olla, että Pantera on keskuudessamme vielä pitkään.

Settilista

A New Level
Mouth for War
Strength Beyond Strength
Becoming
I’m Broken
Suicide Note Pt. II
5 Minutes Alone
This Love
Yesterday Don’t Mean Shit
Fucking Hostile
Cemetery Gates
Planet Caravan
Walk
Domination / Hollow
Cowboys From Hell

Pantera Rockfestissä 2023:

Lisää luettavaa