Lahden uusin musaklubituttavuus on Katu. Nimestään huolimatta se ei sijaitse kadulla, vaan tehdasmiljöössä, tarkemmin sanottuna vanhassa meijerissä. Paikalla ehti toimia meijeri jopa 111 vuoden ajan, ja viimeisimmäksi tehtaasta tuli Jacky-vanukkaita. Vanukkaat valmistetaan nykyään Ruotsissa, mutta onneksi tilalle tuli kotimaista musiikkia suosiva klubi.
Klubille tullaan sisään aulabaarin kautta, jossa janoinen voi tyydyttää tarpeensa jo ennen varsinaiseen keikkatilaan siirtymistä. Nykytrendin mukaisesti asiakkaan ei tarvitse tyytyä pelkkään geneeriseen mietoon keskiolueen, vaan tarjolla on monipuolinen valikoima muun muassa makukaljoja, kuten eräs ystäväni kerran olutmaailman bulkkilagereiden ulkopuolista kenttää pistämättömästi luonnehti.
Itse klubi on rakennettu vanhaan halliin, ja se onkin varsin kookas ja ennen kaikkea pitkä tila. Asiakaspaikkoja on nelisensataa, ja makukaljaa tarjoillaan myös salin puolella. Lavalta katsottuna vasemmalla puolella salia on muutama ikkuna, joiden takaa löytyvät ilmeisesti toimistotiloihin tehdyt vip-tilat. Itse en toki näihin tiloihin päässyt, mutta onnekkailla tuntui olevan mukavaa seurata keikkaa avoimista ikkunoista ja vilkutella iloisesti rahvaan puolella olleille kavereille.
Keikka alkoi taaskin nykytrendin mukaisesti aikaisin, klo 21. Tunnelma klubilla oli kellonaikaan nähden railakas, mutta asiaa selittää meneillään olleet minulle tuntemattomaksi jääneen yrityksen tai muun instanssin pikkujoulut. Tässäpä hyvä vinkki yritysjohdoille kautta maan, tänä vuonna voi olla jo myöhäistä, mutta ensi vuotta ajatellen: itsetehty musiikki on monin paikoin parempaa kuin kaikenkarvaiset cover- ja bilebändit.
Tällä kertaa itsetehdystä musiikista vastasi Mariska. Pahat Sudet -kokoonpanon vuonna 2013 kuopannut artisti oli nyt liikkeellä pienemmällä porukalla, mukana oli nimittäin vain Hanna-Maaria Tuomela, myös omaa soolouraansa parhaillaan edistävä monilahjakkuus. Eikä enempää henkilökuntaa lavalle kaivattukaan, homma toimi varsin mallikkaasti Tuomelan käytellessä koneita ja koskettimia ja laulaessa taustoja.
Vaikka yleisössä oli kyltti, jossa pyydettiin Mariskaa esittämään kappale Kokkaa mua, ei Pahat Sudet -aikakauteen menty kuin Liekki-hitin verran. Noin tunnin mittaista settiä dominoi uusi albumi Matador, joka kuultiinkin keikan aikana kokonaisuudessaan.
Tanssirytmien tahdittamaa keikkaa tauotti alun perin Wentus Blues Bandin ja Ninni Poijärven kanssa esitetty Bob Dylan -käännös Mun Ainoo Rakkautein (Make You Feel My Love), jonka rauhallinen sovitus hukkui kuitenkin pikkujoulukansan esitykseen huomiota kiinnittämättömän osan puheensorinaan.
Mariska on niittänyt mainetta oman tuotanonsa ohella myös etenkin muille artisteille sanoittamiensa kappaleiden johdosta. Muun muassa Jenni Vartiaiselle ja Anna Puulle tekstejä tehnyt nainen kertoikin kirjoittaneensa yhden uuden albumin kappaleista alun perin Jari Sillanpäälle. Prostituoidun tarinaa läpikäyvä Je M’appelle Jari muuttui kuitenkin lopulta Je M’appelle Mariksi.
Olisin kuunnellut musisointia pidempäänkin, nyt keikka kesti hieman vajaan tunnin. Olisi esimerkiksi ollut mielenkiintoista kuulla millaisia sovituksia Pahojen Susien tuotannosta olisi saatu aikaan konekontekstissa. Muutoin keikka jätti niin uuden klubin kuin esiintyjänkin puolesta suuhun hyvän maun.
Mariska
Katu-Klubi, Lahti
3.12.2016
1. Pliis Ufot Pliis
2. Entiselle
3. Itserakkausjuttu
4. Liekki
5. Typötyhjiin
6. Mun Ainoo Rakkautein (Make You Feel My Love)
7. Maniton Maleksija
8. Kotiin
9. Je M’appelle Mari
10. Sotilaat
11. Oikee Matador
12. Musta Lista