Jouni Hynynen: ”Ei tämä tästä paremmaksi muutu”

PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA | Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat

Tämä päivä ei alkanut hyvin. Noitavainot Lappeenrannassa jatkuvat.

Pikkukylä on mennyt sekaisin siitä, että perhekuvioni on muuttunut, ja siitä, että letkautan viinipäissäni ministerille Emma Gaalassa jotain sopimatonta, jota kyseinen ministeri muuten vain naureskeli kulisseissa. Ja tietenkin siitä, etten selittele tekemisiäni jokaiselle vastaantulijalle.

Kävin aamiaisella paikallisessa kahvilassa. Tämän jälkeen suuntasin kauppaan ruokaostoksille. Siellä minut pysäytti noin kuusikymppinen herra, joka ilmoitti: ”Olet täysi ääliö. Et pelkästään yksityishenkilönä vaan myös musiikissasi. Teet pelkkää kolmen soinnun ränkytystä.” Tämä on suora lainaus.

”Olet täysi ääliö. Et pelkästään yksityishenkilönä vaan myös musiikissasi.”

Yllätyin hieman, mutta olen jo niin tottunut huonoon palautteeseen, että osasin vastata välittömästi. Kerroin tälle herrasmiehelle, että on siellä joukossa kahdenkin soinnun biisejä. Meinasin myös huomauttaa, että yksi maailmankaikkeuden hienoimmista biiseistä eli The Beatlesin Tomorrow Never Knows on yhden soinnun kappale, mutta vertaus The Beatlesiin olisi ontunut.

”Minä olen kapellimestari”, ilmoitti herra. Minä sanoin siihen, että ole vaikka paavi. Pakko oli kuitata vielä, että minun seinälläni on pitkälle toistakymmentä kulta- ja platinalevyä, että montakos herra Paavilla on.

Kävelin pois tyytyväisenä, sillä tajusin jälleen olevani rokin ytimessä. Olen ärsyttänyt punaniskaa. Silti tätä kirjoittaessani käy mielessä, että ehkä minun pitäisi muuttaa helvettiin täältä, jättää nämä lappeenrantalaiset marisijat kitisemään ja itkemään keskenänsä.

Tajusin jälleen olevani rokin ytimessä. Olen ärsyttänyt punaniskaa.

Eiköhän tämä kaupunki ole jo nähty, ei tämä tästä paremmaksi muutu. Varsinkin kun kauppareissun jälkeen kuulin kaupungin ainoassa levyliikkeessä, että tänne kesäksi suunniteltu rockfestarikin aiotaan perua. Tai ainakin sille suunniteltu paikka ei käy tämän paskakaupungin kulttuuriväelle ja herroille. Kuulemma liikaa melua ja roskia.

Karistin pahat ajatukset pois ja kävin normipäiväni kimppuun. Tällä hetkellä se käsittää keskeneräisen kirjan viimeistelemistä, viidentoista laulutekstin hiomista ja uusiksi kirjoittamista. Niiden lisäksi eräs artisti on tilannut minulta yhden tekstin, jonka lupasin toimittaa tällä viikolla. Kaiken tämän lisäksi ajattelin säveltää vielä muutaman biisin varastoon, jos levyä tehdessä ilmenee, että tarvitaan vaihtoehtoja. Niin käy monesti. Tai aina.

Yritin vetää Kontran Jerry Cottonin. Ei taipunut millään.

Ensi viikolla pakenen Kiteelle Kotiteollisuuden levyä tekemään, kauaksi kaikesta. Tulen nauttimaan siitä. Ei tarvitse olla ihmisten kanssa missään tekemisissä pariin kuukauteen. Paitsi bändikavereiden, mutta he sentään tietävät millainen minä oikeasti olen.

Yöllä kävin vielä Aaltosen Miitrin kanssa baarissa ja laulamassa karaokea. Yritin vetää Kontran Jerry Cottonin. Ei taipunut millään. Biisi, jonka osasin lapsena ulkoa on muuttunut täysin mahdottomaksi vedettäväksi. Vedin sitten vaan olutta ja kuuntelin kun Aaltonen lauloi. 

Teksti: Jouni Hynynen
Julkaistu Soundissa 3/2013