36 Hullunyrkkiä? Johtuuko se itsestäni vai kilpailevatko uusmetallia ja/tai trendikästä metalcorea soittavat bändit sillä, kuka keksii typerimmän nimen itselleen? Bullet For My Valentine, Every Time I Die, As I Lay Dying, Funeral For A Friend, Killswitch Engage, Avenged Sevenfold… Huolestuttavaa olisi, jos 36 Crazyfistsin nimi kuvastaisi yhtyeen fanien määrää. Tuskinpa yhtyeen kolmas albumi ilmestyisi tällöin Roadrunnerin kaltaisen ison metalliyhtiön kautta.
Genrensä puitteissa ei yleensä omaperäisyydellä juhlita, eikä Alaskasta ponnistava kvartetti tee tässäkään suhteessa poikkeusta. Kaikki nuorisohevin tarvittavat elementit ovat läsnä, eli koukeroiset ja kulmikkaat rumpukompit, särökitaralla rämpytetyt riitasoinnut ja akustiset herkistelyt sekä värikkäät laulusuoritukset örinöineen, huutoineen ja melodisine vaikerruksineen. Kuitenkin 36 Crazyfists tekee kaiken tämän keskitasoa tarttuvammin, energisemmin ja räkäisemmin, kuulostaen siis vakuuttavammalta kuin useimmat heimolaisensa. Silti tuntuu siltä, ettei rohkeimpia ideoita olla uskallettu hyödyntää liiallisen erottumisen pelossa.
Jos Rest Inside The Flames sisältäisi enemmän On Any Given Nightin kaltaisia paloja, voisi Triviumit, Lostprophetsit ja Bulletit suosiolla unohtaa. Tuolloin tämänkin arvion arvosana olisi korkeampi.