Kun A.R.G. pisti pillit pussiin kahden albumin jälkeen 1990-luvun alkupuolella, oli suomalaisen thrash metalin ensimmäinen aalto jo nähty. Koko skenen nousu ja tuho tapahtui vain muutaman vuoden aikana, mutta se oli vaikutuksiltaan sitäkin kauaskantoisempi.
A.R.G. oli levyillään ehtinyt runtata suoraviivaisen brutaalia thrashia ja astetta teknisempää kikkailua, kunnes motivaatio oli kulutettu loppuun. Se luo paluulevylle kiintoisan asetelman: miten yhtye jatkaa 24 vuoden levytystauon jälkeen? No, yhtye kiertää koko kysymyksen. Redemption From Refaim ei nimittäin kuulosta comeback-levyltä. Kokemuksen myötä mukaan on tullut korkeintaan vieläkin rehvakkaampaa haara-asentoa ja kasvoihin syvempää uurretta.
Bändin historia kuuluu, mutta se ei ole asettanut rajoitteita. Albumilla on kuultavissa kaikki A.R.G.:n ominaispiirteet kipeää tekevistä piiskariffeistä solisti Tenho Kareenin rutikuivaan kärinään. Siihen kun lisää viimeisimpänä porukkaan tulleen rumpali Timo Hanhijoen monipuolisen, piirun verran kokeilevamman soittotatsin, niin makusteltavaa löytyy toistuvaan kuunteluun.
Redemption From Refaimiä ei tarvitse suhteuttaa nykyaikaan tai verrata sitä seuraavaan sukupolven näkemykseen. Nyt ollaan ajattoman rässin äärellä.