Aaron Nevillen kaltaisen suvereenin tulkitsijan on luontevaa sulkea syliinsä soulin isoimpia ikivihreitä, mutta silti niistä muovautunutta albumia kuuntelee ristiriitaisin tuntein. Laulut ovat niin perin tuttuja, että Nevillen täytyy tulkinnoillaan läpäistä useita kerroksia nostalgiaa, menneen ajan henkeä, mieleen jääneitä tulkintoja ja alkuperäisartistien horjumatonta karismaa. Ja koko ajan ihmettelee, miksi biisi toisensa jälkeen täytyy olla sitä kaikkein eniten soitettua ja tulkittua soulia. Eikö ilmeisellä musiikinrakastajalla ole yhtä ainutta ikiomaa suosikkibiisiä, jonka juuri hän pystyisi nostamaan tämän ylvään kaanonin tasalle?
Tuottaja Stewart Levinen ja levytykseen valikoitujen muusikoiden taitoja on silti pakko kehua. Sovituksissa ja soitannassa ei ole minkäänlaista väkinäisyyttä, vaan kaikki klassikot ovat pikemminkin laidback-hengessä sovelletut ja silkkihansikkain hypistellyt. Suuri taivaallinen vakuutusyhtiö pitäköön huolen, että Aaronin ääniputkisto säilyy iäti kuiskauksen keveänä ja hellästi värisevänä. Hän tekee nuoruutensa musiikille ja ihanteilleen hartaasti kunniaa sortumatta modernin r&b:n kitarisojen revittelyyn tai itsekeskeiseen ääniakrobatiaan. Niinpä tämän kiekon kuuntelee sittenkin mielellään vielä uudelleen: Rainy Night In Georgia, Ain’t No Sunshine, Dock Of The Bay ja muut aukottoman sarjan valiot.