Blashyrkhin taistelutantereiden sijaan Abbath ja Immortal ovat viime aikoina taittaneet peistä oikeussaleissa, eikä draama ota loppuakseen. Black metal -legendan entinen keulakuva sai soolodebyyttinsä kunnialla purkkiin, mutta jo ennen sen ilmestymistä projektin kitaristi ja rumpali katsoivat parhaaksi häipyä holtittomista elämäntavoista syytetyn miehen rinnalta. King ov Hell jatkaa Abbath-nimen alla, kun taas Immortal koostuu tällä hetkellä vuonna 1996 mukaan hypänneestä rumpalista ja kitaristista, joka ei pysty soittamaan kitaraa.
Immortalia arvostavat löytävät takuulla maestron pärstäkantisen kiekon levykaupasta, ja albumin sisällöstäkin moni heistä saa kosolti irti. Abbathin ääni ja riffit ovat tallella ja musiikissa on tuttuja elementtejä Immortalista, niin paremmasta kuin huonommastakin. Albumi edustaa tyylisuunnaltaan mustahkoa metallia, jolla haetaan hivenen eeppisyyttä mutta myös rockahtavuutta.
Abbathin levyn äänimaisema voisi olla kylmempi ja repivämpi. Materiaali kaipaisi aavistuksen lisää tanakkuutta, vaikkei albumia voi laiskaksi ja mielikuvituksettomaksi haukkua. Aika hienosti vanha perhoskoira osoittaa aktiivisuuden ja luovuuden merkkejä.
