Immortalista 2015 eronnut Abbath Doom Occulta on näytön paikan edessä. Siinä missä Immortalin Northern Chaos Gods (2018) oli vastoin monien odotuksia yksi viime vuoden parhaista black metal -julkaisuista, tunnetaan Abbath itse tätä nykyä paremmin black metalin meemikuninkaana hänen naamansa löytäessään itsensä yhä useampaan Instagramin Photoshop-projektiin.
Vaikka Abbathin nimeä kantaneen bändin Satyriconia muistuttanut vuoden 2016 debyytti olikin hyvää rockaavaa bläkkistä, oli se Immortalin uusimpaan verrattuna kuitenkin vähän kevyt levy. Nyt Abbathin pitäisi siis todistaa pystyvänsä samaan tai parempaan kuin vanhojen bändikaveriensa. Ja vastoin monien odotuksia Abbath on myös onnistunut siinä.
Outstrider on edeltäjäänsä monitahoisempi ja kunnianhimoisempi levy niin sävellystensä kuin soundiensakin puolesta. Tempoja ja rytmejä vaihdellaan virtuoosimaisen taitavasti ja Raudin melodista ja teknisesti taitavaa kitarointia upotetaan takovaan bläkkikseen ennakkoluulottomasti, luovasti ja tyylikkäästi. Outstrider on silti myös bändin debyyttiä selvästi raskaampi levy. Se onko kokeellisempi Outstrider vai traditionaalisempi ja tiukempi Northern Chaos Gods parempi on lähinnä makuasia.
