AD: Tocapo

Arvio julkaistu Soundissa 05/2005.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Turkulaisen free jazz- ja agit rock -orkesteri AD:n luova tauko saattaa olla lajinsa ennätys. AD julkaisi 80-luvun puolivälissä kolme albumillista kapellimestarinsa Ismo Laakson huolestuttavia äänivisioita, mutta pitkä hiljaisuus ei ole yhtyettä vaientanut.

Arvio

AD
Tocapo
Plastic Passion

Turkulaisen free jazz- ja agit rock -orkesteri AD:n luova tauko saattaa olla lajinsa ennätys. AD julkaisi 80-luvun puolivälissä kolme albumillista kapellimestarinsa Ismo Laakson huolestuttavia äänivisioita, mutta pitkä hiljaisuus ei ole yhtyettä vaientanut. Paluulevynsä Tocapo on vähintään yhtä rujo ja hermoja koetteleva kuin ensimmäisen elämänsä työt.

Kokeellisuutta ja kaikkinaista luomisvapautta tulvivalla Tocapolla kuullaan kuusihenkilöistä ryhmää, josta irtoaa huutoa ja laulua useilla kielillä ja Ismo Laakson lisäksi osittain muidenkin AD-veteraanien sävelin ja sanoin. Musiikki on milloin industriaalista hälyä, milloin muuten vain umpiavantgardistista ilmaisua. Eivätkä lyriikat jää hetkeksikään kyydistä. Työläästi jos lainkaan avautuvia tekstejä Tocapolle on tehnyt muu muassa alkuperäisen AD:n aikalaisyhtyettä Ret Marutia johtanut Kai Raumonen. Myrskyn tullen -biisin tekstistä vastaa Raumosen 4Suuta -kumppani, runoilija ja originaali u-mies Markku Into.

Levyn kappaleista Moz soi kuin ikiaikainen kirkkomusiikki ja Puhallatuuli tulee syntsineen Turkin suunnalta. Haukon epäpyhää ilmaa loitsuaa yhtäkkiä karjalaisittain ja albumin virallinen päätösraita Lintuja antaa vapautuksen urbaanista hälystä. 

Lisää luettavaa