Agents-solistilta vihdoin soololevy – Vesa Haajan hetki on nyt

Arvio julkaistu Soundissa 2/2017.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Vesa Haaja
Se hetki on nyt
Bluelight

Yli 30 vuotta Whistle Baitissa, yli 20 vuotta Barnshakersissa ja vajaa 10 vuotta Agentsin laulusolistina ovat marinoineet Vesa Haajan sopivaan valmiuteen levyttää soololevy, jolla hän yhdistelee mielimusiikkinsa toistaiseksi irralleen jääneitä palikoita. Bait-materiaalin kanssa hän on ehtinyt jo edetä rock’n’rollista 60-luvun ihastuttavimman teinirokkipopin soundeihin, joista Se hetki on nyt juontuu vielä diipimpään ja “aikuisempaan” suuntaan, täyteläisempiin soundeihin ja parhaiden muusikoiden luontevaan taustatyöhön. Moni kappale istuisi myös Agentsin rautalankasovituksiin, mutta määrätietoinen tyyli on nyt onnistuneesti toisella pohjalla; pätevästi kitaristi Tuomas Metsbergin sekä Nieminen-Litmanen -kaksikon handuissa.

Originaalimateriaalin osalta levyn alkupuoli on Esa Elorannan erinomaisesti Haajalle räätälöimien neljän laulun hallitsema ja loppupuolella Marko Haaviston kolme kevyesti kantrahtavampaa rallia nousevat framille. Atmosfääri on saumaton Haajan kahden oman avainlaulun sekä kolmen tarkkaan plokatun laatucoverin kanssa. Magnus Carlsonin säveltämä Et tietää saa suorastaan hehkuu hengenheimolaisuutta Weeping Willowsin suuntaan. Se hetki on nyt täydentää Haajan monijakoisen artistiprofiilin triptyykiksi, joka on enemmän kuin osiensa summa.

Asko Alanen

Meistä ihan tämäntyyppistä musaa ja soundia ei Suomessa ole tehty koskaan.

Kolme kysymystä soolodebyytistä Vesa Haajalle.
Miten niin monen bändin miehelle nyt koitti soololevyn hetki?
– Olin kirjoittanut suomenkielisiä lauluja jo ennen kuin ryhdyin Agentsin laulusolistiksi vuonna 2008. Silloin olin aikeissa tehdä levyn täysin omasta matskusta. Suunnitelmat siirtyivät siis ihan reilusti, kunnes joukko tuttuja kundeja ja hyviä muusikoita sattui yksiin bändiksi. Nimenomaan he potkivat minua persuksille. Pyysin tarjoamaan biisejä ja niitä tulikin niin hyviä tarjolle, että siirsin omiani punastellen takaisin pöytälaatikkoon. Esa Elorannalla ja Marko Haavistolla on juuret ihan samassa kupissa ja he tiesivät tarkkaan, mitä minulle kannattaa syöttää.

Oliko Whistle Baitin levymerkki Bluelight erityisen otollinen julkaisija?
– Alkumetreillä oli puhe isommistakin yhtiöistä, mutta musiikkikenttä on sellainen, että järkälemäistä julkaisijaa mukavampi oli tehdä levy porukassa, joissa kaikki ovat innoissaan itse musiikista. Bluelight-Myyryläinen suostui ennen kuin hän oli kuullut yhtä ainoaa biisiä. Hänen huomassaan sain päättää itse ihan kaikesta ja käyttää levytystä vapaasti temmellyskenttänäni. Jo vuosi sitten tehdyn ennakkosinglen jälkeen sain hyvän tuottajan, Antti Ikolan, joka ei lähtenyt sörkkimään tyylivalintojani.

Tyylilaji onkin maanläheisempi kuin aiempien Agents-solistien sooloilla?
– Ei ollut mitään järkeä alkaa kopioida Whistle Baitin tai Barnshakersin kappaleitani suomeksi. Minun visioni on suurien sankarieni soundi jostain Glen Campbellin ja Tony Joe Whiten suunnasta. Myös Arto Sotavalta ansaitsi noston Mä tuskin vielä uskon -coverilla. Uudemmista sankareista läheisiä ovat Weeping Willows ja Chris Isaak. Meistä ihan tämäntyyppistä musaa ja soundia ei Suomessa ole tehty koskaan. Tämä soolohomma ei tule jäämään tähän yhteen levyyn, vaan suunnitelmissa on temmeltää reilumminkin vielä.

Lisää luettavaa