AIKAKONE: Maa

Arvio julkaistu Soundissa 11/1998.
Kirjoittanut: Mika Junna.
Kahden vuoden tauko levytyksissä on tehnyt Aikakoneelle hyvää. Kolmas kerta todellakin toden sanoo tai ainakin ollaan menossa eheämpään suuntaan. Maa on bändin ja sen taustaryhmän teoksista pisimmälle mietitty kokonaisuus.

Arvio

AIKAKONE
Maa
RCA

Kahden vuoden tauko levytyksissä on tehnyt Aikakoneelle hyvää. Kolmas kerta todellakin toden sanoo tai ainakin ollaan menossa eheämpään suuntaan. Maa on bändin ja sen taustaryhmän teoksista pisimmälle mietitty kokonaisuus.
Aikakoneen aikuispopiskelmä paranee siis vanhetessaan. Sen musiikin perusvireessä leijuu edelleen hienoinen melankolisuuden häivähdys, jota me suomalaiset emme tunnetusti voi vastustaa. Jopa vauhdikkaiksi tarkoitetuissa tanssipaloissa, kuten Anna mun bailaa -biisissä, kulkee taustalla jonkinasteinen melankolia. Se ei ole itkusilmäistä tai päätä-seinään -melankoliaa, pikemminkin vain jonkinlaista elämän positiivista perusvirettä. Se on esimerkiksi elettyä elämää ja siihen liittyviä muistoja.
Maalla Aikakone sanoo palaavansa maan kamaralle edellisten levyjensä sfäärien jälkeen. Ehkä tällaista tendenssiä teksteissä on havaittavissakin. Musiikin puolella Maalla kuullaan tutun humppabiitin lisäksi mm. hieman psykedeliaa, irkku-meininkiä ja sambaa. Albumin päättää hartaan kaunis joululaulu Aikakoneen tapaan.

Lisää luettavaa