Viimeksi Rhythm Funk Mastersin ja Andrew Ashimban oivat albumit ovat osoittaneet, että afrikkalaisperäinen rytmiikka taittuu suomalaisilta soittajilta. Aiyekooton tapauksessa kulmia kohauttaa korkean laadun lisäksi myös musikanttien määrä. Vuonna 2005 Nigeriasta pohjoiseen siirtyneen Babatunde Akerelen lisäksi levyllä soittaa tai laulaa kaksikymmentä täkäläistä alkuasukasta, tutuimpina niminä kaikkialle ehtivä baritonisaksofonisti Linda Fredriksson ja Paarmana tunnettu kitaristi Seppo ”Professor Nyah” Salmi.
Ilmeisimmät vertailukohdat ovat afrofunkin jättiläinen Fela Kuti ja lyömäsoitinkoljatti Tony Allen, jonka kanssa Afrobeat International tanssitti viime kesän Funky Elephant -festivaaleilla. Iskevät riffit toistuvat sinnikkäästi ja vaativat fyysistä reaktiota. Puhaltimista ja lyömäsoittimista versoo hypnoottisia ornamentteja. Rehevässä rytmiryteikössä vaanii vain yksi kompastuskivi. Olurombi, Yanke ja Sebe kestävät kunnialla vertailun esikuvien kanssa, mutta täysosumien sekaan on lipsahtanut heikompaakin materiaalia. Plenty Many Many ja Ere jatkuvat sisältöönsä nähden plenty too many minutes.