AJATTARA: Kalmanto

Arvio julkaistu Soundissa 09/2007.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Ajattara on suomalaisen metallin autuas yhtye, jonka metelöinti piinaa, piikittelee ja kiusaa nyt viidennellä levyllä. Aiemmin tervahautojen kummuilla tanssinut ja soiden silmäkkeissä lymyillyt Ajattara on uudella levyllään selvästi aiempaa ajanmukaisempi.

Arvio

AJATTARA
Kalmanto
Spikefarm

Ajattara on suomalaisen metallin autuas yhtye, jonka metelöinti piinaa, piikittelee ja kiusaa nyt viidennellä levyllä. Aiemmin tervahautojen kummuilla tanssinut ja soiden silmäkkeissä lymyillyt Ajattara on uudella levyllään selvästi aiempaa ajanmukaisempi.

Kalmanto kytee edelleen kaskissa, mutta yhtyeen esille nostama moderni kosketinsoundi kasvattaa musiikin lonkeroita huitomaan nykyaikaa. Samalla Ajattara on löytänyt mieltä riivaavaan metalliinsa uuden ulottuvuuden. Kalmanto on salakavalasti kaunis. Se luikertelee ajatuksiin näennäisen helposti ja jää vaivaamaan. Ja kun piinan keskellä alkaa viimein rentoutua, yhtye varoittaa koskettimillaan ja sitten terveellinen järkytys on jo päässyt tapahtumaan.

Ajattara kehottaa ottamaan vastaan sairauden ja kertoo, kuinka ruumis itkee. Naimalaulu puolestaan sitoo lihan lihaan. Ruojan teksteissä inhimillisyys on perin kaukana, silti niin lähellä ja käsinkosketeltavana. Alasti, ilman mitään tänne on synnytty ja samalla tavalla täältä lähdetään. Eläiminä muiden eläinten joukossa.

Älä sano Ajattara, jos haluat vain synkkyyttä tai pelkkää pahuutta. Kalmanto tarjoaa paljon enemmän. Viimeistään nyt Ajattara on kanonisointinsa ansainnut.

Lisää luettavaa