ALAMAAILMAN VASARAT: Käärmelautakunta

Arvio julkaistu Soundissa 04/2003.
Kirjoittanut: Jouko Ruokosenmäki.
Alamaailman vasarat jatkaa musiikillista tutkimusmatkaansa entistä uskaliaammin. Palettia on avarrettu ensilevyn jälkeen monin tavoin: sävellysten tunneskaalaa on laajennettu ja sovituksista on tullut moni-ilmeisempiä.

Arvio

ALAMAAILMAN VASARAT
Käärmelautakunta
Silence

Alamaailman vasarat jatkaa musiikillista tutkimusmatkaansa entistä uskaliaammin. Palettia on avarrettu ensilevyn jälkeen monin tavoin: sävellysten tunneskaalaa on laajennettu ja sovituksista on tullut moni-ilmeisempiä. Toisen sellistin myötä lisää tilaa saaneet jouset soivat kauniisti, niin myös oleellisemman aseman lunastanut piano. Vaikka ensilevyä hallinnut huumori on siirtynyt karvan verran taka-alalle, Vasaroiden musiikki huokuu yhä villiä iloa, siitä pitävät huolen riehakkaat puhaltimet ja nerokkaasti käytetty polkuharmoni.

Levyn rankimman kappaleen tittelistä kisaavat mahtipontinen aloitusraita Kivitetty saatana (joka olisi ansainnut hieman vähemmän kornin nimen) ja aivan perkeleellinen Jää, hyvä mieli. Vasaraasialainen keinahtelee itämaisissa fiiliksissä, kun taas Pelko antaa siivet sisältää koskettavan melodian lisäksi myös aidon leikkimielisiä oivalluksia. Kaihoisampaa puoltaan bändi esittelee valssin tahtiin keinuvalla, pianovetoisella tunnelmapalalla Vanha lapsuudenystävä.

Ihan joka sällin mielilevyksi hienosti pakattu Käärmelautakunta tuskin tulee muodostumaan, mutta se tarjoilee nautittavan omaperäisiä hetkiä niille kuulijoille, jotka lähestyvät musiikkia avoimin mielin ja avoimin korvin. Niin se on, pojat ja tytöt: rockin tekemiseen ei vieläkään tarvita sähkökitaroita. 

Lisää luettavaa