ALAMAAILMAN VASARAT: Vasaraasia

Kokonaan uusia musiikkityylejä ei synny kuin kerran vuosikymmenessä (jos silloinkaan), mutta on mukava huomata, että joku aina välillä hoksaa yhdistellä tuttuja elementtejä tuoreella ja kekseliäällä tavalla. Alamaailman vasaroiden esikoisella lyövät kättä niinkin erilaiset ainekset kuin jazz, itämainen musiikkiperinne, pikametalli, progressiivinen rock sekä puhtaasti suomalainen melankolia. Tuloksena on hallittu, värikäs ja mielikuvituksellinen annos "kansanmusiikkia kuvitteellisesta maasta", joka saa jalan vipattamaan ja käden hamuamaan matkatoimiston brosyyriä.
Hämäävän vekkulit biisinnimet kuten Kebab tai henki! antavat levystä kenties hiukan virheellisen kuvan. Vaikka Alamaailman vasaroiden soitosta löytyy runsas annos huumoria, Vasaraasia ei suinkaan ole mikään yhden jipon vitsi. Sielukkaista esityksistä löytyy joka kuuntelukerralla uusia vivahteita ja maukkaita yksityiskohtia, oli kyse sitten raskaammasta revityksestä (kuten Asuntovelka ja Tankkaustunti) tai hiljaisemmista tunnelmista (Lakeus ja Siltojen alla). Puhallinsoittimien, sellon ja polkuharmonin outo alkemia kuljettaa kuulijaa uudenlaisiin maisemiin, joissa kuitenkin vilahtelee déjà vu -maisesti tuttuja visioita ja ääniä, kuin puoliksi unohdettuja mielikuvia varhaisen lapsuuden ulkomaanmatkoilta.