ALIEN ANT FARM: truANT

Muukalaiset muurahaiset ovat rymynneet kotioloissa ja satunnaisissa elokuvissa enemmän tai vähemmän taustalla jo pitempään. Vähitellen niiden sähköiseen olomuotoon on tottunut ja kohkaukseen vaivihkaa kiintynytkin. Toista vuotta sairaslomaa pitänyt Ant-kokkamies Dryden Mitchell saa jälleen päänsä pysymään kiertuebussin onnettomuudessa vaurioituneen selkärankansa ja niskansa varassa, mistä loogisena seurauksena uusi truAnt-levytys hittialbumin ANThology jatkeeksi.

Sähköistä dynamiikkaa riittää ensi alkuun hyvinkin etevään malliin 1000 Days – ja Drifting Apart -revityksissä, joissa runnova sahaus jalostuu vetäviksi rock-melodioiksi menettämättä särmäänsä. Sitten homma alkaa hajota odottamattoman epäloogisiin pop-kuvioihin ja pahimmillaan tylsiin biisiaihioihin. Kepeä Glow-rallatus tai Tia Lupe -latinoticoilu ovat kyllä vinkeää poppia, mutta hämmentävässä seurassa vuotavan voimapopin ja kaavamaisten rosorockien seassa. Hitaimmillaan Alien Ant Farm turvautuu jopa (gasp!) pehmoon pseudoreggaeen.

Onneksi loppu ryhdistäytyy jälleen pariin ronskimpaan ja mielenkiintoisempaan riffailubiisiin sekä kohtuullisen hyvin kohottavaan loppuhymniin.