AMOS LEE: Amos Lee

Harva levy kuulostaa näin tutulta jo ensimmäisellä kuulemalla, eikä vain satunnaisen arvostelijan, vaan kaikkien Norah Jonesia kuunnelleiden mielestä. Yksitoista henkilökohtaisen tuntuista ja hillityn tunteellista sävelmää, joiden tyylihaitari venyy countrysta souliin ja jazzista bluesiin pysähtymättä mihinkään

Niukkaeleinen tuotanto ja erinomaiset soittajat palvelevat tarinoita kerrassaan körttiläisellä pieteetillä. Lahjakas neiti Jones hivelee kahdella kappaleella pianoa ja hänen Handsome Bandinsa peruspilarit Adam Levy (basso) ja Lee Alexander (kitara) vahvistavat tuttuuden tunnetta. Jälkimmäinen on myös tuottanut albumin. Arif Mardinin jousisovitukset sentään puuttuvat, mutta tuskinpa Lee olisi kieltätynyt, jos Mardin olisi tarjonnut palveluksiaan.

Parin pyöräytyksen jälkeen saattaa tuntua siltä, että Amos Leen voi luokitella pikkumukavaksi laulumieheksi ja unohtaa ainakin seuraavaan levyyn saakka. Väärin! Kannattaa kuunnella vielä muutaman kerran ja huomata, että tämä vaatimattoman oloinen kaveri tekee mielekkäämpää musiikkia kuin 90 % muodikkaan ankeista americana-maakareista. Lisäksi täytyy unohtaa, että nämä mainiot laulut kuulostaisivat vielä paremmilta Norah Jonesin laulamina.