ANCIENT: Proxima Centauri

Ancient valmisteli Proxima Centauriaan pitkään uuden rumpalin Gromin kotistudiossa Italiassa ennen kuin pakkasi kamansa ja lähti äänityspuuhiin King Diamondin kitaristin Andy La Rocquen Los Angered -studioon Ruotsiin. Gromin mukaantulo on tuottanut Ancientille muitakin etuja kuin mahdollisuuden biisien kunnolliseen hierontaan kotioloissa, sillä italialainen on heti noussut Aphazelin pariksi musiikin teossa ja sanoituksissakin.
Innokkaita miehiä Ancient juuri kaipaakin väsähtäneen ja tasapaksun The Halls Of Eternityn jälkeen. Tuolla levyllä Aphazel otti mikrofonin omaan käteensä ja rupesi narskuttamaan melko vaisuin tuloksin. Proxima Centauriin tultaessa norjalaisen laulu on kehittynyt ja hoituu jo asiallisesti, vaikka Kaiaphasin ilmeikästä tulkintaa tuleekin edelleen ikävä.
Proxima Centauri on paremmin Ancientin arvolle sopiva julkaisu kuin edellinen levy, mutta Mad Grandiose Bloodfiendsillä välähtänyt kekseliäisyys ja tuore ote on karannut käsistä. Tämän päivän Ancient koluaa kuivakkaita säveliä, jotka sellaisenaan toimivat kohtuullisesti, mutta bändin, joka pelaa tunnelmanvaihdoilla ja erilaisilla osioilla, pitäisi saada lihaa luiden ympärille ja tulipunaista verta kalkkeutuneisiin suoniin. Näyttävyyttä, hyvät herrat!
Yksin biisinsä tekevän Jesus Christ!:in materiaali tuo onneksi vaihtelua, sillä hänellä on tapana käyttää enemmän kauhurakennelmia, kuten King Diamond -henkeä pursuavia koskettimia ja hän myös rakentaa laulunsa eri muotilla kuin Aphazel/Grom-kaksikko.