ANGÉLIQUE KIDJO: Black Ivory Soul

Voodoon "virallisen" kotimaan Beninin Angélique Kidjo on yksi Afrikan karismaattisimmista laulajattarista. Hän on yhdistellyt länsi-afrikkalaiseen fon-perinteeseensä määrätietoisesti etäsukulaisia, kuten funkia, jazzia, rockia ja salsaa, usein erinomaisin tuloksin. Nyt on vuorossa brasilialainen musiikki. Veto povaa hyvää, sillä yhteydet ovat vahvat: sijaitseehan entinen Dahomey ns. Orjarannikkolla, josta rahdattiin väkeä Amerikoihin miljoonittain.

Kyllä Black Ivory Soulia sujuvasti kuuntelee, mutta vaisummaksi se jää kuin Kidjon kyvyillä pitäisi. Alkuperäinen idea tuntuu jossain vaiheessa vesittyneen. Miksi rikkoa perusteltu ja äärimmäisen potentiaalinen kokonaisuus parilla täysin erityyppisellä ranskalaisraidalla ja amerikkalaisen Dave Matthewsin sinänsä ookoolla vierailulla, vaikka Brasilia pullistelee monenlaisia loistavia artisteja. Kaiken kukkuraksi intiimillä pienimuotoisuudellaan muusta, paljon isommasta ja anonyymimmästä, tuotannosta erottuvat ranskalaislaulelmat – toinen Serge Gainsbourgin Ces Petit Riens – on toteutettu täysipainoisemmin ja nousevat levyn huipuiksi.

Varsinaista tuottajaa ei mainita, mutta reproduction ja mix translation on merkitty Bill Laswellille. Pelkän kuuntelun perusteella on mahdoton tietää, onko viime vuosina monia upeita töitä etenkin dubin ja etnisen musiikin parissa tehnyt Laswell mokannut vai päinvastoin yrittänyt pelastaa jonkun toisen tyrimistä. Joka tapauksessa afro-brasilialaisuuden ylikansallisesti turvalliseen sointiin paljolti hukkaava lopputulos jää keskinkertaisemmaksi kuin esimerkiksi Carlinhos Brownin, Tom Zen tai Moreno Veloson yhtaikaa tribaalista tietoisuutta ja cyberneettisia visioita hehkuvat levyt. Tosin Brownin raju Tumba ja lyyrisempi Iemanja kuuluvat Black Ivory Soulin parhaimmistoon.