Blink-182:n jätkistä voittajaksi selviytyi yllättäen rumpali Travis Barker. Miehen sivuprojektista asialliseksi bändiksi nopeasti kehittynyttä Transplantsia voi pitää kelpo työpaikkana ja MTV:llä pyörii Barkerin perhe-elämästä kertova tosi-tv-sarja. Mark Hoppusin voi hyvin kuvitella tuhlaamassa rahojaan makeaan elämään. Tom DeLongen osaksi jää siis pöyristyttävän huonon taiderock-levyn tekeminen.
Mitäs veikkaatte, ketä mahtaa kiinnostaa ikuiseksi teiniksi jääneen hasbeenin tekemisen puutteessa ideoima ”superkokoonpano”? Hölmöön pop-punkiin tottuneille Blink-182:n faneille We Don’t Need To Whisper ei tarjoa mitään ja haluaisinpa totta vie kuulla, mitä U2:n ja Peter Gabrielin intomielisimmät kuulijat Angels & Airwavesista pitävät. Näitä kun DeLonge itse pitää pokerinaamalla vertaisinaan. Se sentään on aika hyvä vitsi, vaikkakin tahaton.
We Don’t Need To Whisper on surullinen kiertomatka studioon, jossa ei ole ollut työstettävänä yhtään kunnollista biisiä eikä alkeellisintakaan ajatusta, mitä niille huonommille pitäisi tehdä.