Arcturuksen sekopäisen taiteellisen musiikin voima on sen luomissa sisäisissä maailmoissa, joiden fyysiset rajat ovat kuulijan kiinni olevat silmät ja korvakuulokkeet. Pään sisus myllätäänkin sitten pahemman kerran sekaisin. Kun kummajaisiksi pukeutunut miehistö haaksirikkoutuu Rockefellerin lavalle ja rupeaa läpikäymään levyiltä tuttuja ääniä, se ei pääse kolkkoa toistoa pitemmälle. Salamyhkäisyyden hohto, joka levyillä lumoaa, jää saavuttamatta biisejä suurpiirteisemmin kuljetettaessa.
Päällekkäiskuvaukset, joita käytetään varsinkin erikoisuuttaan pölisevissä väliosissa, sopivat dvd:lle hyvin. Kuitenkaan lavalle tunkeva persoonallisuuksien kirjo ei pysty luomaan samaa jännitettä, joihin päästään pyöreällä muovinpalalla ja vastaanottavaisilla korvilla.
