ARCTURUS: The Sham Mirrors

Arcturus on täysin arvaamaton bändi. Jännityksen kihelmöinti valtaa kehon aina uutta Arcturusta levylautaselle asetellessa. Bändin musiikillinen näkemys on niin laaja ja soittajat niin päteviä, ettei koskaan voi olla varma mihin suuntaan tyyli on kääntynyt. Joku voisi haukkua Arcturusin löytöretkeä luovaksi hulluudeksi.

La Masquerade Infernalen ilmestymisestä on vierähtänyt neljä ja puoli vuotta ja allekirjoittaneen on pakko myöntää, että tuota avantgardistisen metallin voimannäyttöä on tullut verrattua muiden tekemisiin tänä aikana liikaakin. Mutta kukaan ei ole mennyt yli. Niinpä on miellyttävää huomata, että Arcturus jatkaa ainakin osittain samoilla linjoilla The Sham Mirrorsillaan. Levy on kuin suurta näytelmää, joka verhotaan utuisella esiripulla. Välillä esirippu repäistään alas ja revitään riekaleiksi, kunnes liike pysähtyy ja verhon suikaleita aletaan taas nostaa pikkuhiljaa ylöspäin. The Sham Mirrors on vuoroin rakentamista ja maan tasalle repimistä ja tässä kaikessa vetävät isoa roolia biisien tekijän Sverdin nerokkaat koskettimet. Musiikki, joka hyödyntää avaruudellisia teemoja ja korostaa tilankäytön merkitystä, on jälleen täysin omaehtoista ja kekseliästä sortumatta kuitenkaan pakonomaiseen erottumisen tarpeeseen.

Ambient-tyyliset väliosat saattavat yhtäkkiä muuttua järeisiin ryöpytyksiin, joissa Hellhammer näyttää, miksi hän on yksi tämän hetken tärkeimmistä metallirumpaleista. Garmin äänenkäyttö tuntuu parantuneen entisestään ja Sverd on koskettimineen niin poskettoman kovassa vedossa, että kylmiä väreitä laukkaa pitkin ihoa jatkuvasti.

Joulupukille terveisiä, että ensi jouluna voisit tuoda matkalipun Sverdin pään sisään, vaikka vain ihan hetkeksi aikaa. Olisi kiva kuulla, millaista musiikkia mielen sopukoissa vielä muhii.