Aivan hervotonta musiikkia. Pitkään huuruisen lofi-indien marginaalissa – siis todella marginaalissa – vaeltanut Ariel Pink löi rytinällä läpi toissavuotisella Before Today -albumilla, joka jollain taikatempulla yhdisti puleeratun AOR:n ja psykedeeliset haahuilut kasassa pysyväksi kokonaisuudeksi.
Samaa taikapölyä on ilmassa jälleen. Mature Themes käynnistyy agenttileffan tunnarilta kuulostavalla Kinski Assassin -biisillä, jonka vetävää groovea sotkemaan on kuin härnätäkseen laitettu epäsynkassa olevia rumpufillejä. Erittäin omituista, mutta toimii kuin toimiikin! Kuin Mothers Of Invention järjettömässä jurrissa.
Siitä eteenpäin albumi mutkittelee vailla suurempaa logiikkaa harmonisten sixties-kaunokkien, utuisten väliomituisuuksien ja happoisten diskopalojen kautta maaliin – ja tekee sen kaiken hämmästyttävän luontevasti.
Niin kiehtova kuin Arielin vallaton maailma onkin, ei sitä kauan jaksaisi ilman hyviä biisejä. Niitä oli Before Todaylla, eikä niistä ole pulaa tälläkään kertaa. Symphony Of The Nymphin, Live It Upin tai Babyn soidessa ei osaa päättää, että hyräilisikö hiveleviä melodioita, yrittäisikö seurata tekstien levottomia tarinoita vai hiljentyisikö kuuntelemaan, mitä kaikkea jännittävää taustalla tapahtuu.