Näennäisesti minulla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa siihen rituaaliseen maailmaan, mihin tämä levy ehkä kuuluu tai viittaa. Toisaalta rituaalimusiikissa on paljon universaalia merkitystä, joten se avautuu usein ulkopuolisellekin. Enhän ole 1800-luvulla Appalakkien vuoristossa asunut anglosaksikaan, tai edes kristitty, mutta sen ajan ja paikan uskonnollinen musiikki koskettaa minua.
Jonkin itseä suuremman koskettaminen on tässä pyrkimyksenä. Se on helppo ymmärtää, oli uskosi tai sen puute mitä sorttia tahansa. Tästä kaikesta huolimatta levyä tulee kuunneltua enemmän äänitaiteena, ja sellaisena se onkin hyvin toimivaa.
Aloituskappale Unbinding Kaamos luo hienon tunnelman, joka kantaa läpi koko levyn. Sävy on tumma ja pyrkii vahvasti arkaaisuuteen sellaisena kuin me tässä ajassa sen ymmärrämme. Olen usein miettinyt, kuinka lähelle totuutta osumme rekonstruoidessamme äänimaisemia ajalta ennen nuottikirjoituksen keksimistä. Meni kuitenkin aika pitkään ennen kuin tajusimme, että dinosaurukset olivat ehkä värikkäitä.
Ioh-Maera on Ville Leinosen Camp Crystal Laken ohella kiinnostavinta levymuodossa julkaistua äänitaidetta viime aikoina.