Svengaavaksi instrumentaalikomboksi profiloituneen The Hypnomenin uran alun garage rock kasvoi kasvoi boogaloon kautta kohti psykedeliaa jäntevän grooven säilyessä kaiken perustana. Röyhkä/Inginmaa/ Hypnomenina julkaistu Huominen on uni (2016) oli bändin ensimmäinen laululevy, ja Maailma katoaa on sitä edeltäjäänsäkin homogeenisemmin.
Anna Inginmaan laulussa kuuluu niin sielukkuuteen, jazzahtavuuteen kuin iskelmällisyyteenkin taipuva artistinen varmuus. Hypnomenin 60- ja 70-lukuinen henki saa nyt uusia sävyjä juuri iskelmästä ja myös popista. Pekka Laineen kitara saa helistä The Byrdsistä muistuttaen avauskappaleella Synnyin auringosta ja levyn keveimmällä poplaululla Sukellan, jolla Inginmaan ääni väreilee rinta rinnan kitaran kanssa.
Taianomaisimmilleen levyn tunnelma tiivistyy Anki Lindqvistin yli 50 vuotta sitten sanoittamalla Katoavaisuudella. Inginmaan räiskyvin laulusuoritus ja beatin Bo Diddley -mukailu. Tekstillistä yllätyksellisyyttä albumilla edustaa Maritta Kuulan sanoittama Kuollut mies, jolla on odottamattomia etuja eläviin verrattuna.
Inginmaan herkkyys ja Laineen kaikuinen kitara tekevät Lumouksesta nimensä mukaisen tuokion tyylipuhtaan ja tässä ajassa ehdottoman trendivapaan albumin päätteeksi.