Arvio: Antti Takalo todistaa olevansa aikamme kansanviisaita ajattelijoita – lauluntekijä tavoittaa olennaisen kuin varkain

Arvio julkaistu Soundissa 11/2022.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Arvio

A. Takalo
Aika loppuu
Joteskii Groteskii/Näkki

Antti Takalolta eivät laulut lopu. Miehen diskografian tallenteet lasketaan jo kymmenissä, mutta yhä vain uutta pukkaa. Ja mikä tärkeintä, luominen tuntuu pakottomalta. Ihan kuin nämä laulut vain tulisivat ulos Takalosta. Tunnetta vahvistaa trubaduurin miellyttävän pehmeä ääni, joka ikään kuin kertoo, että sanoma on ihmisen kokoista.

Eikä helppous tarkoita tyhjänpäiväisyyttä. Antti Takalon laulut ovat olemukseltaan pieniä mutta sisällöltään suuria. Havainnot elämästä ja omista tunteista ovat olennaisen äärellä. Tuoreimman laulukoosteen yksi hienoimmista biiseistä Sä et tullut takaisin koskettaa kuin varkain edeten puolihuolimattomasti kohti kuulijan sydäntä. Sillä ja toisella albumin helmellä Yksinäisyys yhdistää kuvaan ovat astuneet taas Leevi And The Leavingsin mieleen tuovat tuotantoratkaisut.

Turhan analyyttisellä mielellä albumia ei kannata kuunnella. Referenssejä pompahtelee esiin jatkuvasti, mutta musiikintekijän oma ääni jättää ne alleen. Juuri näissä lauluissa myhäilyttää myös kappaleiden saamat odottamattomat käänteet. Ihan luontevasti sävelmät pyrähtävät laulaja-lauluntekijä-henkisestä pelkistetystä soundista tai jokamiehen AOR:stä esimerkiksi progen suuntaan.

Takalo todistaa tälläkin kertaa olevansa aikamme kansanviisaita ajattelijoita, jotka sanoittavat ajatuksemme kuin salavihkaa.

Lisää luettavaa