Antti Takalo julkaisee levyjä, joissa on yleensä temaattinen punainen lanka. Tällä kertaa keskitytään etupäässä itsetutkiskeluun. ”Kun tarkemmin mietin ei mulla oo haaveita / Ei mulla oo käsitystä siitä miltä tuntuu huomenna”, sanailee tuoreen soolojulkaisun 20:21 aloitusbiisi Paremmat ajat.
Toteavat lauseet muodostavat näkymiä, joihin on kylvetty mysteerin siemen. Ajaton tulkinta ja kerronnallinen rytmi kulkevat luontevasti yhtä matkaa. Soitinten raikkaat äänikuviot osoittavat hyvää musiikillisen muodon tajua. Sovituksissa koetaan ajoittain todellisia luovuuden välähdyksiä. Kappaleen Lähti lapasesta sarjakuvamaisesti vaakkuvat synasoundit riemastuttavat. Häpeä ujuttaa huuruisen Twin Peaks -tunnelman iskelmäpoljentoon. Rönsyilevä Mietitkö koskaan iskostaa mieleen, etteivät kiinnostavimmat reitit ole ikinä suoria. Lisämutkia taipaleelle piirtää etnoproge-jumitus Sinua ootan.
Musiikki on kuin surusilmäistä mielikuvituskeittoa, jota särpiessä alavireisinkin tunne on huoleton. Vaikka kaikilta miehen albumeilta löytyy samankaltaisuuksia, on menosta jälleen helppo hurmioitua. Näin hienoa materiaalia syntyy, kun uskaltaa olla oma itsensä.
