Arvio: Asennetta on, mutta biisit puuttuvat – Zeken uutuutta ei voi kuvailla kovin antoisaksi albumiksi

Zeke
Hellbender
Relapse

Seattlen Zeke on jo melkein 30 vuoden uransa aikana yhdistellyt hardcore punkia, stoneria ja hard rockia keskittyen soittamaan mahdollisimman kovaa niin energian kuin äänenvoimakkuudenkin puolesta. Uudella Hellbenderillä bändi on vienyt vauhdin ja metelin äärimmilleen. Jokainen biisi on erittäin nopea, lyhyt ja meluisa. Levy on ohi 21 minuutissa ja sen loputtua tuntee saaneensa turpaansa.

Musiikillisena väkivaltana Hellbender on vaikuttava ja peräänantamattomuudessaan Zeken tähän mennessä kokonaisuutena ehein levy. Hardcore punk -rumpuja, metallikitaroita, Motörheadia ja järjettömiä kitarasooloja yhdistelevät biisit kuitenkin muistuttavat liikaa toisiaan ja ovat sävellyksinä aika yhdentekeviä.

Kuten esimerkiksi Nine Inch Nailsin Broken ja Strapping Young Ladin City ovat osoittaneet, voi turpaanvetolevykin olla emotionaalisesti latautunut ja sävellyksellisesti monitahoinen. Hellbender sen sijaan ei tarjoa minkäänlaista variaatiota dynamiikassa, soundeissa, tempoissa kuin melodioissakaan. Se on kuin parikymmentä minuuttia naarmun takia loputtomalle loopille jäänyttä metal punk -levyä. Onhan se tavallaan hengästyttävä kokemus, mutta ei erityisen nautittava tai antoisa.