ZEKE: ’Til The Livin´ End

ZEKE
'Til The Livin´ End
Relapse

Zeken kohdalla on väistämätöntä, että kaikki sen albumit eivät voi olla yhtä kunkkuja kuin turbovaihteella kulkevat Kicked In The Teeth tai Death Alley. Kvartetista jälleen trioksi kutistunut Zeke operoi nimittäin vain kahdella tasolla: täysillä tai äärimmäisyyksien tuolla puolen. Vaikka vauhtia piisaa hermoheikoille tälläkin kertaa, on bändin ote selvästi herpaantunut. Kun punk rock -soundista nipistää Zekelle ominaisen hulluuden, on vaikutelma väkisinkin keskinkertainen. Ei bändi ennenkään ole krumeluureillaan hurmannut, vaan häikäilemättömällä asenteellaan.

Koomisen sivujuonteen Zeken kehitykselle tarjoaa sen loppumattomalta vaikuttava seilaaminen levy-yhtiöltä toiselle. Bändi on käynyt läpi tukun alan mestoja Epitaphista Aces & Eightsiin, jotka kaiken logiikan mukaan mielellään kustantaisivat punk rockin nykysuuruutta. Liki kaikki yhteistyösopimukset ovat kariutuneet katkerissa merkeissä yhden albumin jälkeen. Tällä kertaa Zeke on löytänyt kodin huomattavasti jyrkempää ölinää normaalisti julkaisevalta Relapselta. Luulisi bändillä olevan ainakin vapaat kädet päästellä menemään sydämensä kyllyydestä. Vanhaa kunnon Zekea edustaa oikeastaan vain aggressiivisesti naputtava The Hammer.

Jos bändiä kuulisi nyt ensimmäistä kertaa, olisi reaktio hullaantuneempi, mutta kun tietää Zeken pystyvän paljon parempaankin, on 'Til The Livin' End kaluttu muutaman kuuntelun jälkeen. Mieleen tulee väistämättä bändin itsensäkin esiintuoma mielikuva kiihdytysajoista. Tällä kertaa vauhti on vain on ollut niin kova, että kori on lentänyt ilmaan ja moottorikin piiputtaa. Toivottavasti ensi kerralla se on taas tulessa.