Arvio: Memento Mori on Depeche Moden paras levy 18 vuoteen, mutta onko siitä klassikoksi?

Arvio julkaistu Soundissa 4/2023.
Kirjoittanut: Niko Peltonen.

Arvio

Depeche Mode
Memento Mori
Columbia

Fanit pohtivat varmasti Depeche Moden jatkoa pian toivuttuaan Andy Fletcherin viime toukokuisen äkkikuoleman aiheuttamasta järkytyksestä. Vaikka kosketinsoittaja ei ollut bändin musiikillinen kantava voima, hänen katsotaan yleisesti toimineen koossapitävänä tekijänä Martin Goren ja Dave Gahanin ongelmallisessa suhteessa. Deppareilta ei ollut tuossa vaiheessa ilmestynyt albumia viiteen vuoteen, ja edellinen suurta innostusta herättänyt täyspitkä oli vuoden 2005 Playing The Angel.

Fletcherin menehtymisen aikaan bändi oli kuitenkin jo aloittanut 15. albuminsa valmistelun. Silti tragedia on lopulta voinut edesauttaa Memento Morin yllättävän nopeaa ilmestymistä ja hitsata musiikin saumoja yhteen. Bänditoverin kohtalo on toki läsnä levyn nimessä ja tekstien ja tunnelmien rivien välissä, joskus riveilläkin.

Ajoittaisesta junnaavuudesta huolimatta tumma soundimaailma hivelee korvia.

Näistä aineksista on syntynyt levy, joka on jo yleisesti julistettu Depeche Moden parhaaksi 18 vuoteen. Arvostelmaa en itsekään lähde kiistämään. En toisaalta julistamaan albumia klassikoksikaan.

Memento Morin keskeiseltä musiikilliselta piirteeltä tuntuu tietynlainen paluu 80-luvun taitteen kokeelliseen elektroniseen musiikkiin, jopa enemmän post punkiin kuin synapoppiin, kuten avausraita My Cosmos Is Mine todistaa. Isoista brittipop-levyistä vastanneen James Fordin tuotanto on ikään kuin modernisoitua retroa, ei laitefetissikamaa, mutta vaikea tässä on 2020-lukuakaan kuulla. Teksteissä tosin kuuluu kaikuja paitsi ihmiselämän rajallisuudesta, myös ihmiskunnan nykypäiväisistä hölmöyksistä sodista salaliittoteorioihin, mutta sekin on klassista post punk -dystopiaa.

Useita biisejä Gore on kirjoittanut Psychedelic Fursissa kasarilla vaikuttaneen Richard Butlerin kanssa, näihin lukeutuu surullisen romanttinen ja hieno Ghosts Again -single, jolla Fletcherin aave ilmeisimmin kummittelee. Vastaavia biisitason täysosumia saisi olla enemmänkin, mutta ajoittaisesta junnaavuudesta huolimatta tumma soundimaailma hivelee korvia ja tekee Memento Morista neljää tähteä lähenevää sydänyön fiilistelymusaa.

Lisää luettavaa