Periaatteessa haluan pop-musiikkini juuri tällaisena: estottomana kiillevirtana, jonka kliimakseissa häivähtää tavoittamattoman onnen melankolia. Silti en voi välttyä turtumiselta. Yhtä ja samaa tunnetilaa luodatessaan Georgia Barnesin uutukainen kuluttaa vetovoimansa nopeasti loppuun.
Laulaja on kiinni muodossa. Aiempien albumien satunnaisesti provosoinutkin sähäkkyys on laantunut tyylitajuiseksi elektropatjaksi, jota Georgia ja tuottaja Rostam Batmanglij kirjovat houkuttelevin sävelkoukuin ja banaaliudessaan samastuttavin lausein. Silatun pinnan alle jää kuitenkin yksitotinen ilme. Vaikka kaksikko tekee kaiken oikein, levyn jänne ei kanna.
Näytönhaluisesti soiva Euphoric vastaa nimensä lupaukseen lähinnä kappale kerrallaan nautittuna. Silloin Georgian vetoavat äänensävyt ja sylinpehmeä tuotanto pääsevät oikeuksiinsa, eivätkä Give It Up For Loven ja Friends Will Never Let You Gon kaltaiset täkyraidat huku kalpeampien sisarustensa sekaan.
Albumimitassa musiikkia pitää sitä vastoin lähestyä toisesta näkökulmasta; hellyydellä estetisoituna puitteena lasittuneelle katseelle. Kun toisto loiventaa pakahtuneisuuden unohdukseksi, löytyy kokonaisuudesta helppokäyttöistä lohtua.
”You don’t have to say nothing / when you start to feel something”, summaa Georgia euforiansa olemuksen.
