Jos joku olisi sanonut minulle pari vuotta takaperin, että 2020-luvun alussa yksi raikkaimpia tuulahduksia indie popin maailmassa on 1980-luvun Detroit technosta, Depeche Modesta ja Madonnasta ammentava laulaja-rumpali- tuottaja, olisin saattanut naurahtaa kuivasti. Mutta näin siinä nyt on päässyt käymään.
Lontoolainen Georgia onnistuu nimittäin kuulostamaan raikkaalta ja retrolta, analogiselta ja ajankohtaiselta samaan aikaan. Reilun neljän vuoden ajan valmistellulla toisella albumillaan elektropop-artisti onnistuu yhdistämään uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua loihtien aimo kourallisen vainoavan tarttuvia kappaleita. Ja hän saa sen näyttämään niin helpolta.
Levyn ikään kuin nimikkokappaleen The Thrillin aloittava synasoundi muistuttaa hassun paljon Ruusujen Bubo bubo -biisin introa, suurin ero soundissa on filtteröinnin määrä. Sen sijaan grimen oppikirjasta ja M.I.A:n maneereista lainaileva Mellow tuntuu irralliselta ja se onkin ainoa selvä harha-askel yhtenäisellä levyllä.
Seeking Thrills ei ole vielä mestariteos, mutta varmasti yksi alkuvuoden 2020 virkistävimmistä albumeista. Tätä kirjoittaessani huomasin kuunnelleeni Never Let You Gon jo vähintään tusinan kertaa.
