Tamperelaisen progerock-yhtye Getšemanen levy on mitä mainiointa jatkumoa suomalaisen progressiivisen musiikin pitkälle perinteelle. Viimaa on kuuteen toisiinsa sulautuvaan osaan jaettu matka, joka vaatii kuuntelua alusta loppuun tullakseen ymmärretyksi.
Musiikin kantava voima on 70-luvun progessa. Wigwamit ja King Crimsonit kuuluvat. Parhautta levyllä ovat dynamiikan ja tyylin muutokset, kuten vaihdos bluesiin Raskaan sarjan viheltäjä -kappaleessa. Se naulataan todella tyydyttävällä tavalla. Vokalisti Pekuri vaikuttaa laulavan taitojensa ylärajalla, joka luo onnistuneen roson varsin ammattitaitoiseen bändiin nähden. Progeteemaa tukevat korkealentoiset sanoitukset raskaan sarjan viheltäjistä ja kuinka elämä ohjaa kengänpohjaa. Vai ohjaako elämää sittenkin kengänpohja?
Kaikki pienet Kingston Wall -referenssit saavat varmistuksen viimeistään levyn päättävän Lemminkäisen temppeli -eepoksen kohdalla. Kalevalainen mytologia on hallussa. Rumpujen ghost notet, saksofonin dynamiikka ja kitarasoolojen erottuvat jazz-sävyt nostavat levyn erinomaiselle tasolle. Uusvanha tuotanto tukee musiikkia hienosti.