Arvio: Helena Iren Michaelsenin ilmaisulla ei tunnu olevan mitään rajoja – 20-vuotisjuhlia viettävä Imperia elää uransa parasta aikaa

Imperian kolmen vuoden takainen The Last Horizon oli merkittävä askel kokonaisvaltaisempaan ilmaisuun, ja uudella levyllään bändi keskittyy jalostamaan edellisen albumin multiin laskettuja siemeniä.
Imperia määritellään sinfoniametalliorkesteriksi, mutta on yhtye paljon muutakin. Uutuudella Imperia antaa enemmän tilaa muillekin vaikutteille, joita on löytynyt jopa voimametallista. Kappaleiden rungot ovat ehtaa Imperiaa, mutta yhtyeen omintakeinen ilmeikkyys kasvaa sovituksellisten yksityiskohtien ansiosta väkevän tunnelmallisiin sfääreihin.
Imperian valtti erinomaisten sävellysten ohella on rakentaa albuminsa siten, että heti alkuun sijoitetaan metallisimmat biisit, ja loppua kohden tunnelmaa rauhoitellaan. Dark Paradisella yhtye onnistuu tässä juohevammin kuin koskaan. Draaman kaari on viritetty tappiin, ja oma tärkeä osansa tässä on laulajatar Helena Iren Michaelsenilla, jonka ilmaisulla ei tunnu olevan mitään rajoja.
The Tree Of Life on erinomainen esimerkki Michaelsenin laajasta potentiaalista, ja samalla kappaleesta muodostuu Soldiers Of Hellin kanssa albumin tunnelmalliset kulminaatiopisteet. Kun vielä levyn keskiöön kohoaa hauras ja näennäisen kepeätunnelmainen Hope Of Joy, voi vain todeta, että tänä vuonna 20-vuotisjuhlaansa viettävä bändi elää uransa parasta aikaa.