Levyarvio: Sinfoniametallibändi taikoi hihastaan massiivisen paketin – Imperian The Last Horizonissa riittää pureskeltavaa

Imperia
The Last Horizon
Massacre

Monikansallinen sinfoniametalliryhmä Imperia on heittäytynyt tuotteliaaksi, kun useasti albumien väliin jäänyt neljä vuotta on kutistunut kahteen. Liekö tällä vaikutuksensa siihen, että bändi kykenee tarjoamaan visionsa aiempaa kirkkaampana.

The Last Horizon on varsin massiivinen 14 biisin paketti, jossa riittää tavallista enemmän pureksittavaa. Yhtyeen ilmaisu on nyt laajempaa ja suurempaa. Bändi tuntuu keskittyneen etenkin sovituksiin, joiden massiivinen ilmavuus ja pienet finessit piirtävät sävellysten ytimien ympärille monitahoisia äänimaisemia jättäen riittävästi tilaa laulaja Helena Iren Michaelsenin värikkäille tulkinnoille. Edellisillä levyillään Imperia on keskittynyt enemmän juuri sinfoniametallille ominaiseen tapaan ilmentää itseään, mutta uutuudella soivat myös oopperametallin tuulahdukset, eikä operettikaan ole tyylillisesti bändille täysin vierasta. Uuden levyn uusien aluevaltauksien myötä yhtye ottaa merkittäviä askelia kohti kokonaisvaltaisempaa ilmaisua, jolloin kukin sävellys muodostuu omaksi teoksekseen kokonaisuuden osana.

The Last Horizon on nokkelasti koottu paketti. Aloitusraita Dream Away perinteikkäämpänä riffivetoisena hittinä kuin huomaamatta imaisee mukaansa uppoutumaan albumiin, joka paljastaa kimaran miellyttäviä yllätyksiä ja uudenlaisia kokemuksia, on sitten kyse napakasta metallista tai eteerisemmästä tunnelmoinnista.