Tanskalais-färsaarelainen Iotunn on yksi progemetallin tämän hetken kovimmista ”julkisista salaisuuksista”. Toiseen albumiinsa ehtineestä bändistä ei tiedä vielä kovin moni, mutta asia on muuttumaisillaan juuri nyt.
Tämä johtuu siitä, että Kinship on todella, todella hieno albumi. Yhtyeelle ei voi antaa noottia oikeastaan mistään muusta kuin levyn 68 minuutin mitasta, joka on näin rikkaan ja monitasoisen albumin kohdalla tuhtia. Ironista kyllä heti tämän todettuani voin sanoa, etten keksi, mistä lähtisin levyä leikkelemään.
Gräsin kitaristiveljekset Jens ja Jesper ovat hioneet ilmaisuaan pitkään ja hartaasti. Iotunnin polveilevat sävellykset ovatkin monumentaalisen massiivisia, mutta samalla nyanssirikkaita ja herkän melodisia. Progressiivisuus piilee tässä musiikissa siinä, että nämä kappaleet kertovat kokonaisia tarinoita ja rakentavat maailmoja ilman sanojakin.
Hurmoksellisen musiikin kukkuraksi yhtyeen laulajaksi on valikoitunut Jón Aldará. Kinship voisi hyvin olla vaikka instrumentaalinen levy ja silti kiinnostava. Silti juuri Aldarán dramaattisen teatraaliset ja monialaiset laulutulkinnat nostavat kokonaisuuden taivaista jonnekin vielä ylempiin kosmoksiin.