Kannuksensa ensin Los Angelesin sessioässänä ja myöhemmin Totossa ansainnut Steve Lukather on löytänyt jo kauan aikaa hyvän kaavan musiikin tekemiselle. Sitä ei lähdetä tälläkään kertaa purkamaan. Bridges on ehtaa Lukea ja juuri sitä, mitä kaverilta voi odottaa.
Levyn ensimmäinen kappale Far From Over kertoo osuvasti levyn ja muusikon uran tarinaa: haudassa on aikaa levätä. Hyvää aikuisrockpaahtoa jatkuu levyn puoliväleille asti, kunnes All Forevers Must End tiputtaa fiiliksen kiintiöballadimaisuudellaan. Taattu Toto-pastissi When I See You Again korjaa tilanteen välittömästi, ja kappaleella kuullaan ehkä levyn komein kitarasoolo – ei sillä, että niistä olisi muutenkaan puutetta.
Lukatherin soitto on rauhoittunut niin soundillisesti kuin teknisestikin ysärin villeimmistä vuosista samaa tahtia hiuksien harmaantumisen kanssa. Kasarihenkisen ja kitaravetoisen radiopoprockin ystäville Bridges on varsin pätevää kuunneltavaa. Samankaltaisuuksia diskografiasta ei silti kannata alkaa vertailemaan. Kaikki levyn kappaleet on jo tehty muodossa tai toisessa niin Toton, Lukatherin itsensä tai hänen sessiobändiensä toimesta.
