Punaisen Planeetan musiikki provosoi ja yhtye ikään kuin hakee konfliktia olemalla välinpitämätön, röyhkeä ja viileä. Trio kuulostaa yhdistelmältä sekalaisia indierock-vaikutteita, Jukka Nousiaisen ja Räjäyttäjien bluesiin taittuvaa lofi-estetiikkaa ja Paperi T -henkisiä tekstejä.
Oivalsin levyä kuunnellessani, kuinka kotimaisten rap-lyyrikoiden tekotavat uivat hiljalleen rap-kuplasta osaksi ihan kaikenlaisten tekstittäjien työkalupakkeja. Vive Le Moment on rocklevy, mutta laulaja-kitaristi Raimo Sinnemäen tekstit ovat aivan pullollaan Paperi T:stä muistuttavaa rappioromantiikkaa ja popkulttuuri-viittelöintiä. Ei suomirapin henki siihen lopu, kappaleen 2023 kertosäkeessä Sinnemäki siteeraa Olari-instituutio Raimoa.
Yhtyeen ote on omalaatuinen, mutta biisimateriaali ei aivan kanna koko albumin mittaa. Onnistumisia on, kuten jo aiemmin mainittu 2023 ja levyn avaava Les mots et les choses. Välillä mennään hiukan vaikeaksi vetävän vitsihuumori-ilmaisun puolelle. Jurrista ölinää tavoittelevalla tyylillä lauletut Petos ja Jonin buutsit alkuhämmästyksen jälkeen lähinnä tympivät. On sinällään ihailtavaa, että levy on pullollaan rohkeaa kokeilua. On sääli, että ideat ovat aivan hyviä, mutta biisit eivät.